Liikunnastako lisää työhyvinvointia? : Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan henkilökunnalle suunnattu liikuntainterventio ja sen vaikutukset koettuun työhyvinvointiin
Sutinen, Päivi (2015)
Sutinen, Päivi
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015101215344
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015101215344
Tiivistelmä
Työhyvinvointi muodostuu monen eri tekijän summasta, johon kaikki tekijät vaikuttavat yhdessä ja erikseen. Työhyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu sekä työntekijälle itselleen, että myös työnantajalle. Työhyvinvointiin panostaminen työpaikalla näkyy motivoituneina, sitoutuneina sekä innovatiivisina työntekijöinä, jotka tulevat mielellään töihin. Organisaatiossa tehdyt työhyvinvointia lisäävät toimenpiteet voivat näkyä sairaus- ja tapaturmakulujen pienenemisenä ja tehokkaan työajan lisääntymisenä. Lisäämällä työikäisten liikunnan määrää voidaan parantaa työkykyä ja kuntoa, lisätä henkisiä voimavaroja, työhalukkuutta, työtehoa, sitoutumista työyhteisöön ja vähentää stressioireita sekä henkilökunnan vaihtuvuutta.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan henkilökunnan kokemuksia liikunnan merkityksestä työhyvinvointiin ja selvittää voidaanko työyhteisön yhteisillä säännöllisillä liikuntakokoontumisilla lisätä työhyvinvointia, työssä jaksamista ja parantaa yhteishenkeä. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää.
Tutkimuksessa oli kolme vaihetta. Henkilökunnalle suunnatun alkukyselyn avulla selvitettiin työntekijöiden taustatietojen lisäksi liikunnan määrää, työnantajan liikunnan tukemista, terveiden elämäntapojen noudattamista sekä työpaikan ilmapiiriä. Liikuntainterventioon osallistui kuusi Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan työntekijää. Kahdeksan viikkoa kestäneen liikuntaintervention aikana liikuntakokoontumisia järjestettiin kerran viikossa. Tutkimukseen osallistuneet kirjasivat liikuntaintervention aikana harrastamansa liikunnan määrän liikuntakorttiin. Liikuntaintervention jälkeen tutkittavat kutsuttiin teemahaastatteluun, jossa selvitettiin työntekijöiden kokemuksia työhyvinvointiin, yhteishenkeen, liikunnan tukemiseen ja liikuntainterventioon liittyen.
Tutkimustuloksista voidaan havaita, että työhyvinvointi muodostuu monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että liikunnan avulla voidaan parantaa työhyvinvointia. Kuitenkaan työhyvinvointia ei voida parantaa yksin liikunnan avulla, vaan työhyvinvointia voidaan tukea monen muun työhön ja vapaa-aikaan liittyvän tekijän avulla. Työyhteisön kanssa yhdessä liikkuminen ei ole merkityksellistä työhyvinvoinnin kannalta, tärkeämpää on itse liikunta. Yhdessä liikkumisen koettiin vahvistavan yhteisöllisyyttä ja yhteishenkeä. Liikunnan tukeminen on hyvin järjestettyä Savonia-ammattikorkeakoulussa. Kuitenkin tutkimukseen osallistuneet kaipasivat liikunnan tukemista myös työpäivän aikana, esimerkiksi taukojumpan muodossa.
Jatkossa olisi hyvä selvittää työhön yhdistetyn liikunnan tukemisen ja erityisesti erilaisten taukoliikuntamuotojen vaikutusta koettuun työhyvinvointiin, työssä jaksamiseen sekä yhteishenkeen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan henkilökunnan kokemuksia liikunnan merkityksestä työhyvinvointiin ja selvittää voidaanko työyhteisön yhteisillä säännöllisillä liikuntakokoontumisilla lisätä työhyvinvointia, työssä jaksamista ja parantaa yhteishenkeä. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää.
Tutkimuksessa oli kolme vaihetta. Henkilökunnalle suunnatun alkukyselyn avulla selvitettiin työntekijöiden taustatietojen lisäksi liikunnan määrää, työnantajan liikunnan tukemista, terveiden elämäntapojen noudattamista sekä työpaikan ilmapiiriä. Liikuntainterventioon osallistui kuusi Savonia-ammattikorkeakoulun terveysalan työntekijää. Kahdeksan viikkoa kestäneen liikuntaintervention aikana liikuntakokoontumisia järjestettiin kerran viikossa. Tutkimukseen osallistuneet kirjasivat liikuntaintervention aikana harrastamansa liikunnan määrän liikuntakorttiin. Liikuntaintervention jälkeen tutkittavat kutsuttiin teemahaastatteluun, jossa selvitettiin työntekijöiden kokemuksia työhyvinvointiin, yhteishenkeen, liikunnan tukemiseen ja liikuntainterventioon liittyen.
Tutkimustuloksista voidaan havaita, että työhyvinvointi muodostuu monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että liikunnan avulla voidaan parantaa työhyvinvointia. Kuitenkaan työhyvinvointia ei voida parantaa yksin liikunnan avulla, vaan työhyvinvointia voidaan tukea monen muun työhön ja vapaa-aikaan liittyvän tekijän avulla. Työyhteisön kanssa yhdessä liikkuminen ei ole merkityksellistä työhyvinvoinnin kannalta, tärkeämpää on itse liikunta. Yhdessä liikkumisen koettiin vahvistavan yhteisöllisyyttä ja yhteishenkeä. Liikunnan tukeminen on hyvin järjestettyä Savonia-ammattikorkeakoulussa. Kuitenkin tutkimukseen osallistuneet kaipasivat liikunnan tukemista myös työpäivän aikana, esimerkiksi taukojumpan muodossa.
Jatkossa olisi hyvä selvittää työhön yhdistetyn liikunnan tukemisen ja erityisesti erilaisten taukoliikuntamuotojen vaikutusta koettuun työhyvinvointiin, työssä jaksamiseen sekä yhteishenkeen.