ISBAR-raportointimenetelmän käyttöönotto Lohjan terveyskeskuksen vuodeosastoilla 1-4
Stigell, Anastasia; Hallström, Krista (2015)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Stigell, Anastasia
Hallström, Krista
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015100515130
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015100515130
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa raportoinnin nykytilannetta, esitellä ISBAR-raportointimenetelmä teorian ja esimerkkien avulla sekä saada juurrutettua uusi toimintatapa Lohjan terveyskeskuksen vuodeosastojen 1-4 käyttöön. Opinnäytetyön tavoitteena oli potilasturvallisuuden ja viestinnän parantaminen sekä raportoinnin yhtenäistäminen vuodeosastoilla. Työ tehtiin yhteistyössä Lohjan kaupungin kanssa.
Potilasturvallisuudella tässä opinnäytetyössä tarkoitetaan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, jossa ei tapahdu virheitä. Viestinnällä tarkoitetaan tiedon siirtymistä terveydenhuollon ammattihenkilöltä toiselle. ISBAR-raportointimenetelmä (identify=tunnista, situation=tilanne, backround=tausta, assesment=nykytilanne, recommendation=toimintaehdotus) on jäsennelty väline raportin oleellisesta sisällöstä ja siitä missä järjestyksessä se tulisi kertoa.
Muodoltaan opinnäytetyö oli toiminnallinen ja se toteutettiin juurruttamisen kehittämismenetelmää apuna käyttäen. Juurruttamisen työryhmään kuului opinnäytetyön tekijöiden lisäksi jokaiselta vuodeosastolta yksi sairaanhoitaja. Työryhmän haastattelun ja sisällönanalyysin avulla kartoitettiin viestinnän nykytilaa työyhteisössä. Tulosten perusteella kehittämiskohteeksi valikoitui potilasturvallisuuden parantaminen yhtenäistämällä raportointia.
Uutta toimintatapaa arvioitiin laadullisella kyselyllä. Kyselyn sisällönanalyysilla saatiin tuloksia uuden toimintamenetelmän käytöstä ja kokemuksista sekä koulutuksen hyödyllisyydestä. ISBAR-menetelmä otettiin hyvin käyttöön työyhteisössä. Jokaiselle hoitajalle oli jaettu ISBAR-kortti taskuun, puhelimen läheisyyteen oli laitettu ISBAR-ohje ja työyhteisöissä asiaa oli käsitelty osastotunneilla. Raportointimenetelmää oli vastausten mukaan käytetty runsaasti ja luovasti eri tilanteissa, kuten raportoidessa potilaasta jatkohoitopaikkaan, raportoidessa päivystävälle lääkärille ja osastonlääkärille, apuna päivystykseen ja hälytyskeskukseen soittaessa, raporttia vastaanottaessa sekä tarkastuslistana kotiutustilanteessa.
ISBAR-menetelmän koettiin olevan helppokäyttöinen ja hyödyllinen apuväline. Raportointimenetelmän koettiin vaikuttavan raportointiin ja potilasturvallisuuteen myönteisesti helpottamalla oleellisien asioiden hahmottamista raportin sisällössä sekä jäsentämällä raportin rakenteen selkeäksi. Kaikki vastaajat eivät kuitenkaan kokeneet ISBAR-raportointimenetelmän tuoneen muutoksia raportointiin.
Opinnäytetyö oli ajankohtainen, koska viime vuosina potilasturvallisuuteen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. ISBAR-raportointimenetelmän avulla voidaan yhtenäistää raportointia ja selkeyttää, mitä tietoja raportin tulee sisältää. Jatkossa ISBAR-menetelmää tulisi ottaa käyttöön aktiivisesti myös muissa terveydenhuollon yksiköissä. Kuten kyselyn vastauksistakin kävi ilmi, raportointi ISBAR-menetelmän mukaan olisi helpompaa, kun myös raportin vastaanottajalla olisi tieto tästä raportointimenetelmästä ja sen etenemisestä. Tämä sujuvoittaisi työyhteisöjen välistä raportointia kaikilla osa-alueilla.
Potilasturvallisuudella tässä opinnäytetyössä tarkoitetaan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, jossa ei tapahdu virheitä. Viestinnällä tarkoitetaan tiedon siirtymistä terveydenhuollon ammattihenkilöltä toiselle. ISBAR-raportointimenetelmä (identify=tunnista, situation=tilanne, backround=tausta, assesment=nykytilanne, recommendation=toimintaehdotus) on jäsennelty väline raportin oleellisesta sisällöstä ja siitä missä järjestyksessä se tulisi kertoa.
Muodoltaan opinnäytetyö oli toiminnallinen ja se toteutettiin juurruttamisen kehittämismenetelmää apuna käyttäen. Juurruttamisen työryhmään kuului opinnäytetyön tekijöiden lisäksi jokaiselta vuodeosastolta yksi sairaanhoitaja. Työryhmän haastattelun ja sisällönanalyysin avulla kartoitettiin viestinnän nykytilaa työyhteisössä. Tulosten perusteella kehittämiskohteeksi valikoitui potilasturvallisuuden parantaminen yhtenäistämällä raportointia.
Uutta toimintatapaa arvioitiin laadullisella kyselyllä. Kyselyn sisällönanalyysilla saatiin tuloksia uuden toimintamenetelmän käytöstä ja kokemuksista sekä koulutuksen hyödyllisyydestä. ISBAR-menetelmä otettiin hyvin käyttöön työyhteisössä. Jokaiselle hoitajalle oli jaettu ISBAR-kortti taskuun, puhelimen läheisyyteen oli laitettu ISBAR-ohje ja työyhteisöissä asiaa oli käsitelty osastotunneilla. Raportointimenetelmää oli vastausten mukaan käytetty runsaasti ja luovasti eri tilanteissa, kuten raportoidessa potilaasta jatkohoitopaikkaan, raportoidessa päivystävälle lääkärille ja osastonlääkärille, apuna päivystykseen ja hälytyskeskukseen soittaessa, raporttia vastaanottaessa sekä tarkastuslistana kotiutustilanteessa.
ISBAR-menetelmän koettiin olevan helppokäyttöinen ja hyödyllinen apuväline. Raportointimenetelmän koettiin vaikuttavan raportointiin ja potilasturvallisuuteen myönteisesti helpottamalla oleellisien asioiden hahmottamista raportin sisällössä sekä jäsentämällä raportin rakenteen selkeäksi. Kaikki vastaajat eivät kuitenkaan kokeneet ISBAR-raportointimenetelmän tuoneen muutoksia raportointiin.
Opinnäytetyö oli ajankohtainen, koska viime vuosina potilasturvallisuuteen on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. ISBAR-raportointimenetelmän avulla voidaan yhtenäistää raportointia ja selkeyttää, mitä tietoja raportin tulee sisältää. Jatkossa ISBAR-menetelmää tulisi ottaa käyttöön aktiivisesti myös muissa terveydenhuollon yksiköissä. Kuten kyselyn vastauksistakin kävi ilmi, raportointi ISBAR-menetelmän mukaan olisi helpompaa, kun myös raportin vastaanottajalla olisi tieto tästä raportointimenetelmästä ja sen etenemisestä. Tämä sujuvoittaisi työyhteisöjen välistä raportointia kaikilla osa-alueilla.