Vismuttisuojien ja annosmoduloinnin vaikutus säteilyannokseen : Annosmittaukset fantomilla Siemens SOMATOM Definition Flash TT -laitteella
Granlund, Joni; Juola, Elina (2015)
Granlund, Joni
Juola, Elina
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015100115062
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015100115062
Tiivistelmä
Perinteisesti tietokonetomografiatutkimuksessa (TT) säteilysuojia on käytetty suojamaan primäärisäteilykeilan ulkopuolella sijaitsevia elimiä potilaasta itsestään ja laitteesta, sekä ympäröiviltä pinnoilta siroavalta säteilyltä. Eri materiaaleista on kehitetty säteilysuojia joita voidaan käyttää kuvausalueella suojaamaan pinnallisia säteilyherkkiä elimiä primäärisäteilyltä. Näiden suojien teho perustuu siihen, että ne absorboivat itseensä matalaenergistä röntgensäteilyä, läpäisten kuitenkin kuvanmuodostuksessa tarvittavan energia-alueen. Kaikista tutkituin materiaali on vismutti, joka näyttöön perustuen antaa merkittävän annossäästön pinnallisille elimille. Vismuttisuojien on kuitenkin raportoitu aiheuttavan kuvaan artefaktaa, sekä kohinan nousua suojan alapuoliseen kuva-alueeseen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri vismuttisuojien ja annosmoduloinnin vaikutusta eri elinten säteilyannokseen Siemens SOMATOM Definition Flash TT -laitteella. Tutkimuksen tarve tuli Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) röntgenosastoilta; he halusivat ajantasaiset ohjeistukset vismuttisuojien käytöstä. Tutkimuksessa käytettiin vismuttikilpirauhas- ja silmäsuojaa sekä rintarauhassuojaa kahdella eri paksuisella väliaineella. Käytetty annosmodulointitekniikka oli Siemensin CARE-Dose4D reaaliaikainen putkivirran (mA) modulointi. Säteilyannosten mittaamiseen käytettiin MOSFET -antureita (39 kpl). Ihmiskehon kuvantamista mallinnettiin antropomorfisella fantomilla, jolla oli parafiinista itse valmistetut rinnat. Pelkästään annosmodulaatiota käytettäessä silmän linssin annoksen mitattiin pienentyvän 66 %. Kun käytettiin annosmodulaatiota ja vismuttikilpirauhas- ja silmäsuojaa saatiin annossäästöä lisää 31 % verrattuna pelkän annosmodulaation käyttöön. Rinnan annokseen vaikutti käytetty väliaine. Kun annosmodulaation lisäksi käytettiin 1 cm paksuista väliainetta suojan alla, pienensi se rinnan pinta annosta 34 %, ja vastaavasti annossäästö oli 16 % kun käytettiin 5 cm paksuista väliainetta. Suojien asettaminen suunnittelukuvaan ei nostanut suojien alla olevien elinten säteilyannosta. Annosmodulaation käyttö ja suojien asettaminen suunnittelukuvan jälkeen pienensi eniten säteilyannosta. Merkittävin säteilyannossäästö säteilyherkille elimille tuli annosmodulaation käytöstä yhdistettynä vismuttisuojiin.
Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda tutkimustietoa perusteeksi laadittaessa toimintaohjeita Siemens SOMATOM Definition Flash TT -laitteelle vismuttisuojien käytöstä. Johtuen erilaisista annosmodulaatiotekniikoista, vismuttisuojien käytön haitat ja hyödyt voivat vaihdella eri valmistajien kuvantamislaitteiden kesken. Jatkotutkimushaasteena on vismuttisuojien vertaaminen bariumsuojiin, sekä näiden suojien aiheuttaman kuvausartefaktan tutkiminen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri vismuttisuojien ja annosmoduloinnin vaikutusta eri elinten säteilyannokseen Siemens SOMATOM Definition Flash TT -laitteella. Tutkimuksen tarve tuli Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) röntgenosastoilta; he halusivat ajantasaiset ohjeistukset vismuttisuojien käytöstä. Tutkimuksessa käytettiin vismuttikilpirauhas- ja silmäsuojaa sekä rintarauhassuojaa kahdella eri paksuisella väliaineella. Käytetty annosmodulointitekniikka oli Siemensin CARE-Dose4D reaaliaikainen putkivirran (mA) modulointi. Säteilyannosten mittaamiseen käytettiin MOSFET -antureita (39 kpl). Ihmiskehon kuvantamista mallinnettiin antropomorfisella fantomilla, jolla oli parafiinista itse valmistetut rinnat. Pelkästään annosmodulaatiota käytettäessä silmän linssin annoksen mitattiin pienentyvän 66 %. Kun käytettiin annosmodulaatiota ja vismuttikilpirauhas- ja silmäsuojaa saatiin annossäästöä lisää 31 % verrattuna pelkän annosmodulaation käyttöön. Rinnan annokseen vaikutti käytetty väliaine. Kun annosmodulaation lisäksi käytettiin 1 cm paksuista väliainetta suojan alla, pienensi se rinnan pinta annosta 34 %, ja vastaavasti annossäästö oli 16 % kun käytettiin 5 cm paksuista väliainetta. Suojien asettaminen suunnittelukuvaan ei nostanut suojien alla olevien elinten säteilyannosta. Annosmodulaation käyttö ja suojien asettaminen suunnittelukuvan jälkeen pienensi eniten säteilyannosta. Merkittävin säteilyannossäästö säteilyherkille elimille tuli annosmodulaation käytöstä yhdistettynä vismuttisuojiin.
Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda tutkimustietoa perusteeksi laadittaessa toimintaohjeita Siemens SOMATOM Definition Flash TT -laitteelle vismuttisuojien käytöstä. Johtuen erilaisista annosmodulaatiotekniikoista, vismuttisuojien käytön haitat ja hyödyt voivat vaihdella eri valmistajien kuvantamislaitteiden kesken. Jatkotutkimushaasteena on vismuttisuojien vertaaminen bariumsuojiin, sekä näiden suojien aiheuttaman kuvausartefaktan tutkiminen.