Rasvanerottimien lämpötilamittaukset
Korhonen, Jaakko (2015)
Korhonen, Jaakko
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015090414322
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015090414322
Tiivistelmä
Tämän insinöörityön tavoitteena oli selvittää, kuinka korkeita rasvanerottimien jätevesien lämpötilat ovat. Työn tilaaja oli Wavin-Labko Oy.
Pääasiallisina mittauskohteina olivat sisälle asennetut rasvanerottimet. Lisäksi mitattiin maahan asennettujen erotinkaivojen lämpötiloja, jotta saataisiin laajempi käsitys lämpötilojen tasosta. Mittaukset suoritettiin vähintään viikon mittaisina jaksoina ja mittausvälillä 30 sekuntia. Mittalaitteena käytettiin pienikokoista dataloggeria ja siihen liitettyä termoparia. Mittauksia suoritettiin Oulussa, Tampereella ja Helsingissä noin 6 kuukauden aikana. Kohteiksi pyrittiin valitsemaan erityyppisiä ja erikokoisia ravintoloita.
Mittaustulosten perusteella lämpötila ei kohonnut ainakaan erottimien keskellä niin korkeaksi, että erottimien valmistusmateriaalin maksimilämpötila olisi ollut vaarassa ylittyä. Keittiöiden astianpesukoneiden veden lämpötilat voivat olla korkeita, jopa 85 °C. Lämpötilat rasvanerottimien tuloyhteiden lähellä eivät mittausten perusteella kuitenkaan nousseet edes 50 °C:n lämpötilaan maahan asennetuissa erottimissa. Kun erotin on oikein mitoitettu, sen vesitilavuus on riittävän suuri tasaamaan lämpötilan. Kuuma jätevesi myös jäähtyy ja sekoittuu kylmempään veteen jo rasvaviemärissä ennen rasvanerotinta. Kahdessa kohteessa sisälle asennettujen erottimien mittaustulokset antavat aiheen epäillä, että lämpötila on voinut nousta lähes 50 °C:n erottimen tulopäässä. Sisälle asennettujen rasvanerottimien lämpötilaa ei päästy mittaamaan erottimen kuumimmasta kohdasta, koska mittausanturia ei voitu asettaa lähelle tuloyhdettä. Tämä vaikeutti tulosten analysointia ja vertailua. Johtopäätöksiä jouduttiin tekemään osittain oletusten perusteella. Mittaustulosten perusteella on mahdollista, että pienissä sisälle asennetuissa erottimissa lämpötila voi kohota yli 50 °C:n joissain käyttötilanteissa. Tällaisissa kohteissa voisi olla tarpeellista käyttää korkeampaa lämpötilaa kestävää materiaalia kuin PE-muovi.
Pääasiallisina mittauskohteina olivat sisälle asennetut rasvanerottimet. Lisäksi mitattiin maahan asennettujen erotinkaivojen lämpötiloja, jotta saataisiin laajempi käsitys lämpötilojen tasosta. Mittaukset suoritettiin vähintään viikon mittaisina jaksoina ja mittausvälillä 30 sekuntia. Mittalaitteena käytettiin pienikokoista dataloggeria ja siihen liitettyä termoparia. Mittauksia suoritettiin Oulussa, Tampereella ja Helsingissä noin 6 kuukauden aikana. Kohteiksi pyrittiin valitsemaan erityyppisiä ja erikokoisia ravintoloita.
Mittaustulosten perusteella lämpötila ei kohonnut ainakaan erottimien keskellä niin korkeaksi, että erottimien valmistusmateriaalin maksimilämpötila olisi ollut vaarassa ylittyä. Keittiöiden astianpesukoneiden veden lämpötilat voivat olla korkeita, jopa 85 °C. Lämpötilat rasvanerottimien tuloyhteiden lähellä eivät mittausten perusteella kuitenkaan nousseet edes 50 °C:n lämpötilaan maahan asennetuissa erottimissa. Kun erotin on oikein mitoitettu, sen vesitilavuus on riittävän suuri tasaamaan lämpötilan. Kuuma jätevesi myös jäähtyy ja sekoittuu kylmempään veteen jo rasvaviemärissä ennen rasvanerotinta. Kahdessa kohteessa sisälle asennettujen erottimien mittaustulokset antavat aiheen epäillä, että lämpötila on voinut nousta lähes 50 °C:n erottimen tulopäässä. Sisälle asennettujen rasvanerottimien lämpötilaa ei päästy mittaamaan erottimen kuumimmasta kohdasta, koska mittausanturia ei voitu asettaa lähelle tuloyhdettä. Tämä vaikeutti tulosten analysointia ja vertailua. Johtopäätöksiä jouduttiin tekemään osittain oletusten perusteella. Mittaustulosten perusteella on mahdollista, että pienissä sisälle asennetuissa erottimissa lämpötila voi kohota yli 50 °C:n joissain käyttötilanteissa. Tällaisissa kohteissa voisi olla tarpeellista käyttää korkeampaa lämpötilaa kestävää materiaalia kuin PE-muovi.