Elinympäristön suolapitoisuuden vaikutus Itämeren Skeletonema marinoi -piilevälajin kasvuun ja perustuotantoon
Strengell, Jani (2015)
Strengell, Jani
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015061513378
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015061513378
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) merentutkimuslaboratoriossa Helsingin Kumpulassa osana laajempaa tutkimusta. Opinnäytetyössä käsiteltyjen tutkimus-ten lisäksi laajempi tutkimus sisälsi useaa eri leväkantaa sisältäneiden näytteiden kvantitatiivisen DNA-identifikaation.
Työn tarkoituksena oli tutkia elinympäristön suolapitoisuuden vaikutusta Itämeressä elävään Skeletonema marinoi -piilevälajiin. Koko maapallolle levinnyt S. marinoi on tärkeä laji myös Itämeren ravinnekierron kannalta. Suolapitoisuudeltaan matala Itämeri on lähes suljettu murtovesiallas ja siksi mielenkiintoinen kohde levätutkimuksessa. Arviolta puolet kaikkien merien ja neljännes maapallon kaikkien eliöiden yhteenlasketusta perustuotannosta tulee piilevistä.
Työn kokeellisessa osiossa kasvatettiin Itämerestä eristettyjä piileväkantoja kolmessa eri suolapitoisuudessa, jotka olivat 3, 5 ja 20 PSU. 5 PSU:n näytteet toimivat standardinäytteinä. Samalla tutkittiin diversiteetin mahdollista vaikutusta kasvattamalla näytteitä, jotka sisäl-sivät yhtä, viittä tai 20:tä eri S. marinoi -kantaa edellä mainituissa suolapitoisuuksissa. Piilevänäytteiden kasvua, ravinnepitoisuuksia ja yhteyttämistehokkuutta mitattiin yhteensä kahdeksan päivän ajan.
Tutkimuksen tuloksena oli havainto matalimman 3 PSU:n suolapitoisuuden vaikuttavan kasvua, ravinnepitoisuuksia ja yhteyttämistehokkuutta rajoittavasti. Korkealla 15 PSU:n suolapitoisuudella ei havaittu selkeitä vaikutuksia. Myöskään diversiteetillä ei havaittu olevan selkeitä vaikutuksia.
Työn tarkoituksena oli tutkia elinympäristön suolapitoisuuden vaikutusta Itämeressä elävään Skeletonema marinoi -piilevälajiin. Koko maapallolle levinnyt S. marinoi on tärkeä laji myös Itämeren ravinnekierron kannalta. Suolapitoisuudeltaan matala Itämeri on lähes suljettu murtovesiallas ja siksi mielenkiintoinen kohde levätutkimuksessa. Arviolta puolet kaikkien merien ja neljännes maapallon kaikkien eliöiden yhteenlasketusta perustuotannosta tulee piilevistä.
Työn kokeellisessa osiossa kasvatettiin Itämerestä eristettyjä piileväkantoja kolmessa eri suolapitoisuudessa, jotka olivat 3, 5 ja 20 PSU. 5 PSU:n näytteet toimivat standardinäytteinä. Samalla tutkittiin diversiteetin mahdollista vaikutusta kasvattamalla näytteitä, jotka sisäl-sivät yhtä, viittä tai 20:tä eri S. marinoi -kantaa edellä mainituissa suolapitoisuuksissa. Piilevänäytteiden kasvua, ravinnepitoisuuksia ja yhteyttämistehokkuutta mitattiin yhteensä kahdeksan päivän ajan.
Tutkimuksen tuloksena oli havainto matalimman 3 PSU:n suolapitoisuuden vaikuttavan kasvua, ravinnepitoisuuksia ja yhteyttämistehokkuutta rajoittavasti. Korkealla 15 PSU:n suolapitoisuudella ei havaittu selkeitä vaikutuksia. Myöskään diversiteetillä ei havaittu olevan selkeitä vaikutuksia.