Lähellä ja läsnä : Lapsen itsesäätelyn tukeminen vuoropäivähoidossa
Heinonen, Hanne (2015)
Heinonen, Hanne
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015061413342
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015061413342
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli lapsen itsesäätelyn tukeminen vuoropäivähoidossa. Opinnäytetyö oli osa Perheet 24/7 – tutkimushanketta. Työ oli laadullinen tutkimus.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää työntekijöiden käsityksiä vuoropäivähoidon vaikutuksesta lapsen itsesää-telyn kehitykseen. Lisäksi tavoitteena oli koota keinoja itsesäätelyn kehityksen tukemiseen. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Pääteemana oli itsesäätely, johon liitettiin tueksi myös työntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia vuoropäivähoidosta, vuoropäivähoidon pedagogiikka ja sen haasteet, vuoro-päivähoidon vaikutus lapsen turvallisuuden tunteen tukemiseen. Tutkimukseen haastateltiin kymmentä vuoro-päivähoidon työntekijää.
Tutkimuksen tulosten perusteella oli vaikea saada luotettavaa vastausta siihen, että vaikuttaako vuoropäivä-hoito itsessään lapsen itsesäätelyn kehitykseen, koska itsesäätelyn kehitykseen vaikutti niin moni tekijä. Työn-tekijöiden käsitysten mukaan voitiin kuitenkin todeta, että vuoropäivähoito on haastava hoitomuoto lapselle, jolla on itsesäätelyn vaikeuksia ja lapsen elämän epäsäännöllinen rytmi saattoi lisätä niitä entisestään.
Keinoja lapsen itsesäätelyn tukemiseen löydettiin runsaasti. Yhteiset linjat ja säännöt koettiin tärkeiksi, vaikkakin liian vähälle huomiolle jääneiksi. Pienryhmätoiminta ja lapsen toiminnan ohjaaminen arjessa sekä tunteiden sanoittaminen etenkin haastavissa tilanteissa nousivat myös esille. Myös lapsen kannustaminen itsenäisyyteen ja positiivisen palautteen antaminen tulivat julki useissa vastauksissa. Erittäin haastavissa tilanteissa lapsille tarjottiin läheisyyttä ja aikaa keskustella.
Tutkimuksen mukaan eniten kehitettävää oli työntekijöiden yhteisen linjan aikaansaamisessa sääntöjen, rajojen ja toimintatapojen osalta, jotta lapsille saataisiin aikaan johdonmukaisesti toimiva kasvatustiimi. Työntekijöiden kesken kaivattiin enemmän yhteistä aikaa, jotta hyvä malli ja toimintaympäristö työskentelylle saataisiin luotua.
Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia laajemmin vuoropäivähoidon vaikutusta itsesäätelyn kehitykseen ottaen huomioon myös lasten muut lähtökohdat, kuten perhetaustan.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää työntekijöiden käsityksiä vuoropäivähoidon vaikutuksesta lapsen itsesää-telyn kehitykseen. Lisäksi tavoitteena oli koota keinoja itsesäätelyn kehityksen tukemiseen. Tutkimus toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Pääteemana oli itsesäätely, johon liitettiin tueksi myös työntekijöiden näkemyksiä ja kokemuksia vuoropäivähoidosta, vuoropäivähoidon pedagogiikka ja sen haasteet, vuoro-päivähoidon vaikutus lapsen turvallisuuden tunteen tukemiseen. Tutkimukseen haastateltiin kymmentä vuoro-päivähoidon työntekijää.
Tutkimuksen tulosten perusteella oli vaikea saada luotettavaa vastausta siihen, että vaikuttaako vuoropäivä-hoito itsessään lapsen itsesäätelyn kehitykseen, koska itsesäätelyn kehitykseen vaikutti niin moni tekijä. Työn-tekijöiden käsitysten mukaan voitiin kuitenkin todeta, että vuoropäivähoito on haastava hoitomuoto lapselle, jolla on itsesäätelyn vaikeuksia ja lapsen elämän epäsäännöllinen rytmi saattoi lisätä niitä entisestään.
Keinoja lapsen itsesäätelyn tukemiseen löydettiin runsaasti. Yhteiset linjat ja säännöt koettiin tärkeiksi, vaikkakin liian vähälle huomiolle jääneiksi. Pienryhmätoiminta ja lapsen toiminnan ohjaaminen arjessa sekä tunteiden sanoittaminen etenkin haastavissa tilanteissa nousivat myös esille. Myös lapsen kannustaminen itsenäisyyteen ja positiivisen palautteen antaminen tulivat julki useissa vastauksissa. Erittäin haastavissa tilanteissa lapsille tarjottiin läheisyyttä ja aikaa keskustella.
Tutkimuksen mukaan eniten kehitettävää oli työntekijöiden yhteisen linjan aikaansaamisessa sääntöjen, rajojen ja toimintatapojen osalta, jotta lapsille saataisiin aikaan johdonmukaisesti toimiva kasvatustiimi. Työntekijöiden kesken kaivattiin enemmän yhteistä aikaa, jotta hyvä malli ja toimintaympäristö työskentelylle saataisiin luotua.
Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia laajemmin vuoropäivähoidon vaikutusta itsesäätelyn kehitykseen ottaen huomioon myös lasten muut lähtökohdat, kuten perhetaustan.