’’Tota, kyllähän se on niinkun äärimmäinen voimavara’’ : Vapautuneiden vankien kokemuksia parisuhteen vaikutuksesta yhteiskuntaan integroitumiseen
Kumpu, Milka (2015)
Kumpu, Milka
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060812726
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060812726
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa vapautuneiden vankien kokemuksia yhteiskuntaan integroitumisesta parisuhteen näkökulmasta tarkastellen. Opinnäytetyön ajatus syntyi harjoittelussa Tampereen Silta- Valmennus ry:n Kuntoutus- Sillassa, joka tarjoaa tukea päihdeongelmaisten sitouttamisessa rikoksettomaan ja päihteettömään elämään. Kiinnostus parisuhteen merkitykseen yhteiskuntaan kiinnittymisessä heräsi päihdeongelmasta kärsivien vapautuvien vankien kuntoutukseen tutustumisen yhteydessä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, onko parisuhteella vaikutusta vankien yhteiskuntaan integroitumisessa ja millä tavoin mahdolliset vaikutukset ilmenevät.
Tutkimus oli laadullinen, ja se toteutettiin yhteistyössä KRIS- Tampere ry:n kanssa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto koostui kuuden vapautuneen vangin haastattelusta. Litteroitu aineisto jäsenneltiin teemoittain. Teemoitettu aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustulokset osoittivat parisuhteen merkityksen muuttuvan vangin integroitumisprosessin aikana. Suurin merkitys parisuhteella oli vangin vapautuessa. Vakaa parisuhde nähtiin tukea ja turvaa antavana tekijänä, joka edistää rikoksettomasta elämäntavasta luopumista. Lyhyet ja epävakaat suhteet nostivat puolestaan retkahtamisen riskiä. Myöhempinä siviilivuosina parisuhde vahvisti uuden minäkäsityksen ja identiteetin syntyä. Uusi identiteetti sai vangit tavoittelemaan tasapainoista parisuhdetta tulevaisuudessa. Suhdetta ei kuitenkaan nähty tulevaisuudessa merkittävässä roolissa yhteiskuntaan integroitumisen kannalta.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että parisuhde vaikuttaa vapautuneen vangin yhteiskuntaan integroitumiseen. Parisuhteen osuus integroitumisessa kuitenkin vähenee siviilivuosien karttuessa. Tutkimusta voitaisiin jatkaa vertailemalla keskenään päihde- ja rikostaustaisen ja -taustattoman kumppanin tuen laatua yhteiskuntaan integroitumisessa.
Tutkimus oli laadullinen, ja se toteutettiin yhteistyössä KRIS- Tampere ry:n kanssa. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineisto koostui kuuden vapautuneen vangin haastattelusta. Litteroitu aineisto jäsenneltiin teemoittain. Teemoitettu aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimustulokset osoittivat parisuhteen merkityksen muuttuvan vangin integroitumisprosessin aikana. Suurin merkitys parisuhteella oli vangin vapautuessa. Vakaa parisuhde nähtiin tukea ja turvaa antavana tekijänä, joka edistää rikoksettomasta elämäntavasta luopumista. Lyhyet ja epävakaat suhteet nostivat puolestaan retkahtamisen riskiä. Myöhempinä siviilivuosina parisuhde vahvisti uuden minäkäsityksen ja identiteetin syntyä. Uusi identiteetti sai vangit tavoittelemaan tasapainoista parisuhdetta tulevaisuudessa. Suhdetta ei kuitenkaan nähty tulevaisuudessa merkittävässä roolissa yhteiskuntaan integroitumisen kannalta.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että parisuhde vaikuttaa vapautuneen vangin yhteiskuntaan integroitumiseen. Parisuhteen osuus integroitumisessa kuitenkin vähenee siviilivuosien karttuessa. Tutkimusta voitaisiin jatkaa vertailemalla keskenään päihde- ja rikostaustaisen ja -taustattoman kumppanin tuen laatua yhteiskuntaan integroitumisessa.