Läheisistä toteutetun dokumenttielokuvan työprosessi
Kautto, Pia (2015)
Kautto, Pia
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060512615
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060512615
Tiivistelmä
Toiminnallisen opinnäytetyöni aiheena on dokumenttielokuvan ohjaamisprosessi. Toiminnallisena osuutena valmistui noin 60 minuutin dokumenttielokuva tekijän isovanhemmista. Dokumentin tekoprosessi ajoittui yhdelle vuodelle, ja kuvaukset kestivät viisi viikkoa. Opinnäytetyössä tutkittiin miten läheiset ihmiset vaikuttavat dokumenttielokuvan tekoon ja millä tavoin läheisyys helpottaa tai vaikeuttaa dokumentin tekoprosessia. Asioita tarkasteltiin ennakkosuunnittelun, käsikirjoituksen, ohjaamisen, kuvaamisen sekä leikkaamisen näkökulmista.
Opinnäytteessä käytettiin havainnoivaa tutkimusmenetelmää. Tekijä kävi läpi omia ajatuksiaan dokumentin teon ajalta. Analyysiä havainnollistettiin mm. erilaisten kirjalähteiden avulla. Opinnäytetyötä varten haastateltiin sekä elokuvassa esiintyneitä että sen katsoneita ja siitä palautetta antaneita henkilöitä. Myös haastatteluja käytettiin lähteinä opinnäytetyössä.
Opinnäytetyössä havaittiin, että subjektiivisen dokumenttielokuvan työprosessi on tekijälleen haastava. Tekijän tuntiessa kuvattavat entuudestaan johti tuttuuden luoma illuusio ajatukseen, että dokumentin teko onnistuisi ilman suuria ennakkovalmisteluja. Tekijä joutui vaikeisiin tilanteisiin ollessaan samaan aikaan sekä kuvattavien läheinen että elokuvantekijä. Etäännyttäminen oli haastavaa. Esimerkiksi editointivaiheessa tarinan rakentaminen ulkopuolisille oli vaikeaa, koska kaikki dokumentissa oli tekijälle hyvin tuttua. Toisaalta dokumentin teossa oli hyötyä siitä, että kuvattavana olivat läheiset. Kuvausvaiheessa ei syntynyt kriisejä, eikä ystävyyssuhteen luomiseen tekijän ja kuvattavien välillä kulunut aikaa. Editointivaiheessa oli helppo löytää kuvattavista kohdat, joissa he olivat luontevimmillaan.
Opinnäytteessä käytettiin havainnoivaa tutkimusmenetelmää. Tekijä kävi läpi omia ajatuksiaan dokumentin teon ajalta. Analyysiä havainnollistettiin mm. erilaisten kirjalähteiden avulla. Opinnäytetyötä varten haastateltiin sekä elokuvassa esiintyneitä että sen katsoneita ja siitä palautetta antaneita henkilöitä. Myös haastatteluja käytettiin lähteinä opinnäytetyössä.
Opinnäytetyössä havaittiin, että subjektiivisen dokumenttielokuvan työprosessi on tekijälleen haastava. Tekijän tuntiessa kuvattavat entuudestaan johti tuttuuden luoma illuusio ajatukseen, että dokumentin teko onnistuisi ilman suuria ennakkovalmisteluja. Tekijä joutui vaikeisiin tilanteisiin ollessaan samaan aikaan sekä kuvattavien läheinen että elokuvantekijä. Etäännyttäminen oli haastavaa. Esimerkiksi editointivaiheessa tarinan rakentaminen ulkopuolisille oli vaikeaa, koska kaikki dokumentissa oli tekijälle hyvin tuttua. Toisaalta dokumentin teossa oli hyötyä siitä, että kuvattavana olivat läheiset. Kuvausvaiheessa ei syntynyt kriisejä, eikä ystävyyssuhteen luomiseen tekijän ja kuvattavien välillä kulunut aikaa. Editointivaiheessa oli helppo löytää kuvattavista kohdat, joissa he olivat luontevimmillaan.