Naisen mielenterveyden häiriöiden kuvaus suomalaisessa elokuvassa
Hautanen, Pinja (2015)
Hautanen, Pinja
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060412348
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060412348
Tiivistelmä
Tässä opinnätetyössä tutkitaan, millaista kuvaa suomalainen elokuva rakentaa naisista, joilla on mielenterveyden häiriö. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan kolmen eri elokuvan naispäähenkilöitä, joiden mielenterveys on tavalla tai toisella järkkynyt.
Opinnäytetyön tietoperusta pohjautuu käsikirjoituksen teoriaan, psykiatriaan ja mielen-terveyden häiriöiden kuvaamiseen elokuvissa. Tietoperusta luo viitekehyksen, jonka avulla päähenkilöiden kuvaa elokuvissa tarkastellaan. Analysoitavat elokuvat ovat Kaivo (1992), Neitoperho (1997) ja Prinsessa (2010) ja lähestymistapa on sisällönanalyysi.
Kolmen elokuvan analysoinnit osoittavat, että niissä kuvataan mielenterveyden häiriöitä joiltakin osin onnistuneesti, mutta myös kehitettävää on, jos häiriöistä halutaan saada monipuolinen ja realistinen kuva. Vaikka analysoitavissa elokuvissa esiintyy mielenterveyden häiriöiden kuvaamiseen liittyviä stereotypioita, ne myös rikkovat niitä ja kuvaavat sellaisia puolia mielenterveyden häiriöistä, joita ei elokuvataiteessa yleensä nähdä.
Opinnäytetyön tietoperusta pohjautuu käsikirjoituksen teoriaan, psykiatriaan ja mielen-terveyden häiriöiden kuvaamiseen elokuvissa. Tietoperusta luo viitekehyksen, jonka avulla päähenkilöiden kuvaa elokuvissa tarkastellaan. Analysoitavat elokuvat ovat Kaivo (1992), Neitoperho (1997) ja Prinsessa (2010) ja lähestymistapa on sisällönanalyysi.
Kolmen elokuvan analysoinnit osoittavat, että niissä kuvataan mielenterveyden häiriöitä joiltakin osin onnistuneesti, mutta myös kehitettävää on, jos häiriöistä halutaan saada monipuolinen ja realistinen kuva. Vaikka analysoitavissa elokuvissa esiintyy mielenterveyden häiriöiden kuvaamiseen liittyviä stereotypioita, ne myös rikkovat niitä ja kuvaavat sellaisia puolia mielenterveyden häiriöistä, joita ei elokuvataiteessa yleensä nähdä.