Novellista elokuva-adaptaatio : esimerkkinä Anton Tšehovin Vedonlyönti
Holopainen, Iiro (2015)
Holopainen, Iiro
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060211941
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060211941
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, minkälaisia haasteita ja mahdollisuuksia kirjallisen tarinan sovittaminen elokuvalliseksi tarinaksi tuo mukanaan. Lisäksi työssä tutkittiin, että mitä adaptaatio on, ja miten siihen tulisi suhtautua käsikirjoittajan näkökulmasta. Työn tarkoituksena oli kirjoittaa elokuva-adaptaation käsikirjoitustiivistelmä, eli treatment, Anton Tšehovin novellista Vedonlyönti.
Tutkimuksessa tutkittiin elokuvallisen ja kirjallisen kerronnan eroja. Lisäksi siinä tarkasteltiin kirjallisen teoksen elokuvaksi adaptoimisen prosessia. Työssä tutkittiin myös Anton Tšehovin novellia Vedonlyönti, ja sen sovittamista elokuvallisen tarinan muotoon. Tutkimuksessa hyödynnettiin käsikirjoittamiseen, adaptaatioon sekä elokuvan ja kirjallisuuden vertailuun keskittynyttä lähdekirjallisuutta.
Kirjallisuudessa on vain yksi kerronnan taso, eli kirjoitus, kun taas elokuva on monikerronnallinen taiteenmuoto, joka mahdollistaa niin kuvallisen, äänellisen kuin kirjallisenkin kerronnan tasot. Olennainen ero kirjallisuuden ja elokuvan välillä on elokuvan ajallinen kesto, johon elokuvan katsoja ei pysty vaikuttamaan. Yhtenä tutkimuksen johtopäätöksistä oli se, että adaptaatioihin tulisi aina suhtautua omina, itsenäisinä teoksinaan. Adaptaation kirjoittajan tulisi halutessaan voida unohtaa ajatus uskollisuudesta, ja miettiä ainoastaan adaptaation toimivuutta, muokaten alkuperäistarinaa tämän mukaisesti.
Tutkimuksessa tutkittiin elokuvallisen ja kirjallisen kerronnan eroja. Lisäksi siinä tarkasteltiin kirjallisen teoksen elokuvaksi adaptoimisen prosessia. Työssä tutkittiin myös Anton Tšehovin novellia Vedonlyönti, ja sen sovittamista elokuvallisen tarinan muotoon. Tutkimuksessa hyödynnettiin käsikirjoittamiseen, adaptaatioon sekä elokuvan ja kirjallisuuden vertailuun keskittynyttä lähdekirjallisuutta.
Kirjallisuudessa on vain yksi kerronnan taso, eli kirjoitus, kun taas elokuva on monikerronnallinen taiteenmuoto, joka mahdollistaa niin kuvallisen, äänellisen kuin kirjallisenkin kerronnan tasot. Olennainen ero kirjallisuuden ja elokuvan välillä on elokuvan ajallinen kesto, johon elokuvan katsoja ei pysty vaikuttamaan. Yhtenä tutkimuksen johtopäätöksistä oli se, että adaptaatioihin tulisi aina suhtautua omina, itsenäisinä teoksinaan. Adaptaation kirjoittajan tulisi halutessaan voida unohtaa ajatus uskollisuudesta, ja miettiä ainoastaan adaptaation toimivuutta, muokaten alkuperäistarinaa tämän mukaisesti.