Päämiehen toimintakelpoisuuden rajoittamisen menettely Helsingin maistraatissa
Kärkkäinen, Ekaterina (2015)
Kärkkäinen, Ekaterina
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060111552
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060111552
Tiivistelmä
Holhoustoimesta annetun lain (442/1999) tärkein toimintaperiaate on päämiehen itsemääräämisoikeuden ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Edunvalvoja voidaan määrätä henkilölle, jolla on todettu sairaus joka vaikeuttaa kykyä ymmärtää ja jonka taloudelliset asiat eivät hoidu ilman edunvalvontaa. Päämiehen toimikelpoisuutta on rajoitettava vain siltä osin, kuin se on välttämätöntä hänen suojelemisekseen. Suojan on oltava kuhunkin tilanteeseen räätälöityä ja mieluummin tilapäistä kuin pysyvää.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, mihin asioihin toimintakelpoisuus rajoitukset ovat perustuneet. Työssä tarkastellaan missä tapauksissa päämiehen toimintakelpoisuutta oli tarpeen rajoittaa ja miten se toteutettiin. Opinnäytetyössä tarkastellaan tilanteita, joissa päämiehelle oli jo määrätty holhoustoimilain mukainen edunvalvoja ja joissa tavallinen edunvalvonta ei ollut osoittautunut riittäväksi keinoksi turvaamaan päämiehen etua. Opinnäytetyö käsittelee myös holhouslainsäädäntöä Suomessa ja muissa maissa, joissa on käytössä samantyyppinen edunvalvontajärjestelmä kuin Suomessa.
Tutkimusmateriaalina on oikeuskirjallisuutta, holhoustoimilaki sekä hallituksen esityksiä ja muita Internet-lähteitä. Tutkinnallinen osio koostuu Helsingin maistraatissa olleista tapauksista ja niistä tuomioistuimen antamista päätöksistä.
Yleisimmät toimintakelpoisuuden rajoitukset liittyvät lainanottoon, osamaksukauppaan, pantin tai takauksen antamiseen, omaisuuden hankintaan, myyntiin tai lahjoittamiseen. Näitä oikeustoimia käräjäoikeus on pääasiassa määrännyt päämiehen tekemään vain yhdessä edunvalvojansa kanssa. Kaikkien tapausten taustalla on päämiehen sairaus, jonka seurauksena huoli päämiehen etujen mahdollisesta suojaamisen tarpeesta nousee esiin.
Maistraatin ja käräjäoikeuden linja tapauksissa on ollut yhteneväinen. Päämiehen oikeuksia on rajoitettu sen mukaan, kuin hänen etujensa suojaamiseksi on katsottu olevan välttämätöntä, ja vasta sen jälkeen kun on kokeiltu muita lievempiä keinoja, eivätkä ne ole osoittautuneet toimiviksi.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, mihin asioihin toimintakelpoisuus rajoitukset ovat perustuneet. Työssä tarkastellaan missä tapauksissa päämiehen toimintakelpoisuutta oli tarpeen rajoittaa ja miten se toteutettiin. Opinnäytetyössä tarkastellaan tilanteita, joissa päämiehelle oli jo määrätty holhoustoimilain mukainen edunvalvoja ja joissa tavallinen edunvalvonta ei ollut osoittautunut riittäväksi keinoksi turvaamaan päämiehen etua. Opinnäytetyö käsittelee myös holhouslainsäädäntöä Suomessa ja muissa maissa, joissa on käytössä samantyyppinen edunvalvontajärjestelmä kuin Suomessa.
Tutkimusmateriaalina on oikeuskirjallisuutta, holhoustoimilaki sekä hallituksen esityksiä ja muita Internet-lähteitä. Tutkinnallinen osio koostuu Helsingin maistraatissa olleista tapauksista ja niistä tuomioistuimen antamista päätöksistä.
Yleisimmät toimintakelpoisuuden rajoitukset liittyvät lainanottoon, osamaksukauppaan, pantin tai takauksen antamiseen, omaisuuden hankintaan, myyntiin tai lahjoittamiseen. Näitä oikeustoimia käräjäoikeus on pääasiassa määrännyt päämiehen tekemään vain yhdessä edunvalvojansa kanssa. Kaikkien tapausten taustalla on päämiehen sairaus, jonka seurauksena huoli päämiehen etujen mahdollisesta suojaamisen tarpeesta nousee esiin.
Maistraatin ja käräjäoikeuden linja tapauksissa on ollut yhteneväinen. Päämiehen oikeuksia on rajoitettu sen mukaan, kuin hänen etujensa suojaamiseksi on katsottu olevan välttämätöntä, ja vasta sen jälkeen kun on kokeiltu muita lievempiä keinoja, eivätkä ne ole osoittautuneet toimiviksi.