ÄLÄ OTA SITÄ VAKAVASTI : Näkökulmia yhteiskunnallisesti hyväksytyn huumorin rajoihin ja niiden rikkomiseen valtamediassa
Pekola, Jere (2015)
Pekola, Jere
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052610505
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052610505
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee hyväksytyn huumorin rajoja mediassa. Mille ja miksi ihmiset nauravat ja mitkä ovat sellaisia asioita, mistä ei saisi tehdä huumoria?
Tutkielman tarkoitus on löytää parempia työkaluja huumorin käyttämiseen ja näkökulmia huumorin käytön rajoihin. Minkälaisista asioista saa tehdä huumoria ja mitkä asiat koetaan sellaisina, että siitä ei pitäisi tehdä huumoria? Onko olemassa onnistunutta loukkaavaa huumoria, ja miksi ihmiset ylipäätään loukkaantuvat jostakin huumorista?
Pyrin ensin ymmärtämään, mitä huumori ja huumorintaju on ja käyn läpi kolme huumorin tunnetuinta teoriaa, jotka ovat Platonin ja Aristoteleen ylemmyydentuntoteoria (superiority theory,) Freudilainen huojennusteoria (relief theory) ja inkongruenssiteoria eli psykologinen vastakohtateoria. Tutkielmassa käyn läpi sekä laillisia sääntöjä että eettisiä ohjeistoja, jotka määrittelevät suuntaviivat mediassa käytettävälle huumorille. Case-esimerkkinä käytän avukseni produktioni, Idiootin opas ihmisten loukkaamiseen, tehdyn kyselytutkimuksen vastauksia. Idiootin opas ihmisten loukkaamiseen on huumoripitoinen lyhytelokuva, jonka tarkoituksena on opettaa katsojille oikea tapa loukata.
Aineistoin pohjalta selvisi, että monenlaisille asioille nauretaan, joista jotkut ovat täysin harmittomia ja joista joissakin piilee tietynlainen tendenssi. Huumorin raja rikotaan epäonnistuneesti, jos vitsi on ensinnäkin alentava tai herjaava ja toiseksi jos vastaanottajalla on jonkinlainen tunneside vitsin kohdetta kohtaan. Suuri osa kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että kaikesta saa tehdä huumoria, jos se tehdään hyvällä maulla eli jos vitsi tuo esille jonkin sellaisen asian, minkä haastamisen vastaanottaja hyväksyy.
Tutkielman tarkoitus on löytää parempia työkaluja huumorin käyttämiseen ja näkökulmia huumorin käytön rajoihin. Minkälaisista asioista saa tehdä huumoria ja mitkä asiat koetaan sellaisina, että siitä ei pitäisi tehdä huumoria? Onko olemassa onnistunutta loukkaavaa huumoria, ja miksi ihmiset ylipäätään loukkaantuvat jostakin huumorista?
Pyrin ensin ymmärtämään, mitä huumori ja huumorintaju on ja käyn läpi kolme huumorin tunnetuinta teoriaa, jotka ovat Platonin ja Aristoteleen ylemmyydentuntoteoria (superiority theory,) Freudilainen huojennusteoria (relief theory) ja inkongruenssiteoria eli psykologinen vastakohtateoria. Tutkielmassa käyn läpi sekä laillisia sääntöjä että eettisiä ohjeistoja, jotka määrittelevät suuntaviivat mediassa käytettävälle huumorille. Case-esimerkkinä käytän avukseni produktioni, Idiootin opas ihmisten loukkaamiseen, tehdyn kyselytutkimuksen vastauksia. Idiootin opas ihmisten loukkaamiseen on huumoripitoinen lyhytelokuva, jonka tarkoituksena on opettaa katsojille oikea tapa loukata.
Aineistoin pohjalta selvisi, että monenlaisille asioille nauretaan, joista jotkut ovat täysin harmittomia ja joista joissakin piilee tietynlainen tendenssi. Huumorin raja rikotaan epäonnistuneesti, jos vitsi on ensinnäkin alentava tai herjaava ja toiseksi jos vastaanottajalla on jonkinlainen tunneside vitsin kohdetta kohtaan. Suuri osa kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että kaikesta saa tehdä huumoria, jos se tehdään hyvällä maulla eli jos vitsi tuo esille jonkin sellaisen asian, minkä haastamisen vastaanottaja hyväksyy.