Är fertilitetsvården jämlik för alla? : Kartläggning av fertilitetsbehandlingar inom den offentliga sjukvården.
Lundberg, Maj (2015)
Lundberg, Maj
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052610265
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052610265
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on tilaustyö Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:lle ja osa Kaikkien
perheiden Suomi-hanketta. Toimeksiantaja on Monimuotoiset perheet. Tutkimuksen tavoitteena
on selvittää hedelmöityshoitojen saatavuutta julkisen terveydenhuollon klinikoilla
ja tutkia samalla esteitä, jotka estävät hedelmöityshoitojen saannin.
Tutkimuskysymykset ovat 1. Mitkä ovat ne kriteerit jotka estävät hedelmöityshoitojen
saannin julkisella terveydenhuollolla? ja 2. Minkälaisissa tilanteissa potilaan on hakeuduttava
yksityiselle klinikalle? Tutkielman teoreettisena näkökulmana käytettiin sosiaali-
ja terveysministeriön selvitystä ”Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet hedelmöityshoitoyksikössä”.
Tässä kvantitatiivisessa tutkielmassa käytettiin tiedonhankinnassa kyselylomaketta. Kyselylomake
lähetettiin sekä julkisen että yksityisen sektorin hedelmöityshoitoklinikoille.
Tässä tutkielmassa analysoitiin julkisilta hedelmöityshoitoklinikoilta saatuja vastauksia.
Tutkimukseen osallistui sekä lääkäreitä, kätilöitä että sairaanhoitajia. Tutkimuksen vastausprosentti
oli 80 %.
Tutkimustulokset osoittavat että yksin vastaanotolle saapuvilla naisilla, naispariskunnilla
sekä transsukupuolisilla henkilöillä on vaikeaa saada hoitoa julkisen terveydenhuollon
puolelta. Hedelmöityshoitojen saatavuus vaihteli klinikoiden kesken. Eroavaisuuksia oli
myös lahjasukusolujen käytössä, tarjottujen hoitojen määrässä sekä HIV-positiivisten
henkilöiden hoidossa. Tosin HIV-positiivisten potilaiden tilanne tulisi paranemaan syksystä
2015 lähtien.
perheiden Suomi-hanketta. Toimeksiantaja on Monimuotoiset perheet. Tutkimuksen tavoitteena
on selvittää hedelmöityshoitojen saatavuutta julkisen terveydenhuollon klinikoilla
ja tutkia samalla esteitä, jotka estävät hedelmöityshoitojen saannin.
Tutkimuskysymykset ovat 1. Mitkä ovat ne kriteerit jotka estävät hedelmöityshoitojen
saannin julkisella terveydenhuollolla? ja 2. Minkälaisissa tilanteissa potilaan on hakeuduttava
yksityiselle klinikalle? Tutkielman teoreettisena näkökulmana käytettiin sosiaali-
ja terveysministeriön selvitystä ”Yhtenäiset kiireettömän hoidon perusteet hedelmöityshoitoyksikössä”.
Tässä kvantitatiivisessa tutkielmassa käytettiin tiedonhankinnassa kyselylomaketta. Kyselylomake
lähetettiin sekä julkisen että yksityisen sektorin hedelmöityshoitoklinikoille.
Tässä tutkielmassa analysoitiin julkisilta hedelmöityshoitoklinikoilta saatuja vastauksia.
Tutkimukseen osallistui sekä lääkäreitä, kätilöitä että sairaanhoitajia. Tutkimuksen vastausprosentti
oli 80 %.
Tutkimustulokset osoittavat että yksin vastaanotolle saapuvilla naisilla, naispariskunnilla
sekä transsukupuolisilla henkilöillä on vaikeaa saada hoitoa julkisen terveydenhuollon
puolelta. Hedelmöityshoitojen saatavuus vaihteli klinikoiden kesken. Eroavaisuuksia oli
myös lahjasukusolujen käytössä, tarjottujen hoitojen määrässä sekä HIV-positiivisten
henkilöiden hoidossa. Tosin HIV-positiivisten potilaiden tilanne tulisi paranemaan syksystä
2015 lähtien.