"ET RUKOUKSEEN MÄ OON LUOTTANU AINA" : Sota-ajan lapset, usko ja muistelu
Ylipeltola, Riikka (2015)
Ylipeltola, Riikka
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505259974
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505259974
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Ylipeltola, Riikka. ”Et rukoukseen mä oon luottanu aina.” Sota-ajan lapset, usko ja muistelu. Kevät 2015, 51 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vuosina 1932‒1936 syntyneiden sota-ajan lasten uskonelämää ja sodan vaikutusta uskoon. Aihetta tarkasteltiin lapsuudesta vanhuuteen. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä, että sota oli kokonaisvaltainen kokemus, joka vaikutti sota-ajan lapsiin yksilöllisesti. Tavoitteena oli myös saada sota-ajan lasten äänet kuuluviin.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus, jossa haastateltiin neljää ikäihmistä Kauhajoen ja Porin alueelta syksyn 2014 aikana. Kaikki haastateltavat olivat naisia, ja heistä kaksi oli syntynyt vuonna 1935 ja toiset kaksi vuosina 1934 ja 1932. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua eli puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tuloksissa todetaan, että haastateltavien uskonelämään on kuulunut lapsuudesta alkaen sekä yksityistä että julkista hartaudenharjoitusta. Erityisesti aikuisiällä julkinen hartaudenharjoitus oli monipuolista sisältäen muun muassa kirkossa käynnit tiettyinä pyhäpäivinä ja erilaiset seurakunnan tilaisuudet. Sodan vaikutuksista henkilökohtaiseen uskoon ilmeni eroavaisuuksia haastateltavien kesken. Lähes kaikki kokivat Jumalan turvalliseksi, ja hänen puoleensa käännyttiin rukoillen.
Johtopäätöksissä todetaan, että jokaisen haastateltavan kohdalla hengellinen elämä liittyi lapsuuden jokapäiväiseen arkeen sodan aikana. Rukous on ollut keskeisin osa uskonelämää jo lapsuudesta alkaen. Haastatteluista käy ilmi rukouksen moninaisuus, ja nyt vanhuudessakin haastateltavien rukouksen muodot ovat erilaisia keskenään. Tämän tutkimuksen perusteella sodan vaikutuksesta henkilökohtaiseen uskoon ei voida tehdä yleistyksiä, koska jokainen kokee nämä asiat omalla tavallaan. Tämän hetkisestä uskonelämästä heijastuu levollisuus, kiitollisuus ja syvä luottamus Jumalaan.
Asiasanat: sota-aika, usko, rukous, muistelu, kvalitatiivinen tutkimus
Ylipeltola, Riikka. ”Et rukoukseen mä oon luottanu aina.” Sota-ajan lapset, usko ja muistelu. Kevät 2015, 51 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vuosina 1932‒1936 syntyneiden sota-ajan lasten uskonelämää ja sodan vaikutusta uskoon. Aihetta tarkasteltiin lapsuudesta vanhuuteen. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä, että sota oli kokonaisvaltainen kokemus, joka vaikutti sota-ajan lapsiin yksilöllisesti. Tavoitteena oli myös saada sota-ajan lasten äänet kuuluviin.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus, jossa haastateltiin neljää ikäihmistä Kauhajoen ja Porin alueelta syksyn 2014 aikana. Kaikki haastateltavat olivat naisia, ja heistä kaksi oli syntynyt vuonna 1935 ja toiset kaksi vuosina 1934 ja 1932. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua eli puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tuloksissa todetaan, että haastateltavien uskonelämään on kuulunut lapsuudesta alkaen sekä yksityistä että julkista hartaudenharjoitusta. Erityisesti aikuisiällä julkinen hartaudenharjoitus oli monipuolista sisältäen muun muassa kirkossa käynnit tiettyinä pyhäpäivinä ja erilaiset seurakunnan tilaisuudet. Sodan vaikutuksista henkilökohtaiseen uskoon ilmeni eroavaisuuksia haastateltavien kesken. Lähes kaikki kokivat Jumalan turvalliseksi, ja hänen puoleensa käännyttiin rukoillen.
Johtopäätöksissä todetaan, että jokaisen haastateltavan kohdalla hengellinen elämä liittyi lapsuuden jokapäiväiseen arkeen sodan aikana. Rukous on ollut keskeisin osa uskonelämää jo lapsuudesta alkaen. Haastatteluista käy ilmi rukouksen moninaisuus, ja nyt vanhuudessakin haastateltavien rukouksen muodot ovat erilaisia keskenään. Tämän tutkimuksen perusteella sodan vaikutuksesta henkilökohtaiseen uskoon ei voida tehdä yleistyksiä, koska jokainen kokee nämä asiat omalla tavallaan. Tämän hetkisestä uskonelämästä heijastuu levollisuus, kiitollisuus ja syvä luottamus Jumalaan.
Asiasanat: sota-aika, usko, rukous, muistelu, kvalitatiivinen tutkimus