Hiljainen tieto haasteena henkilöstön eläköityessä Case: Luksia, Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä
Heinonen, Jenni (2015)
Heinonen, Jenni
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505249883
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505249883
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tutkimusongelmana oli selvittää, miten voidaan välttyä oleellisen hiljaisen tiedon katoamiselta henkilöstön eläköityessä toimeksiantajayrityksessä. Alaongelmana oli selvittää, mikä motivoisi eläkeikää lähestyviä työntekijöitä jatkamaan työelämässä pidempään. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää hiljaiselle tiedolle ominaisia piirteitä, sekä minkälaista hiljaista tietoa on olemassa. Tavoitteena oli myös selvittää, mikä tieto on olennaista hiljaista tietoa, ja miten se voidaan parhaiten tehdä näkyväksi ja jakaa organisaation muiden jäsenten käyttöön. Tavoitteena oli myös tuoda esiin tekijöitä, jotka motivoisivat ikääntyviä työntekijöitä jakamaan omaa osaamistaan eteenpäin sekä selvittää, minkälaiset keinot motivoisivat työntekijöitä jatkamaan työuraansa eläkeikärajan ylittämisen jälkeen.
Syy tutkimuksen toteuttamiseen oli toimeksiantajayrityksen henkilöstön korkea ikärakenne, ja sen aiheuttamat runsaat eläköitymiset lähivuosien aikana. Jotta toimeksiantajayrityksestä ei pääsisi poistumaan olennaista tietoa ja osaamista eläköitymisten yhteydessä, oli nykytilannetta kartoitettava, sekä kehitettävä toimenpiteitä tulevaisuutta varten.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui aiheeseen liittyvän tutkimuskirjallisuuden perusteella, joka käsitteli hiljaista tietoa, ikäjohtamista sekä osaamisen ja tiedon johtamista. Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastateltavia oli yhteensä seitsemän: kaksi eläkkeelle jäävää henkilöä, kolme seuraajaa sekä hiljaisen tiedon johtamisesta vastaavat henkilöt, kuntayhtymän johtaja sekä hallituksen varapuheenjohtaja. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, minkä jälkeen aineisto analysoitiin ja kirjoitettiin yhteenvedoksi. Analysointi toteutettiin teoriaohjaavan analyysin ja systemaattisen analyysin avulla.
Tutkimus osoitti, ettei hiljaista tietoa huomioida riittävänä osana eläköitymisprosessia. Tuloksina esitettiin keinoja, joita hiljaisen tiedon säilyttäminen edellyttää. Näitä keinoja olivat tunnustuksen antaminen, tiedon siirtoa edistävän yrityskulttuurin luominen, avainhenkilöiden tunnistaminen sekä prosessin luominen hiljaisen tiedon jakamiseksi. Tutkimuksen tuloksissa esitettiin keinoja, jotka tulosten mukaan soveltuvat parhaiten hiljaisen tiedon siirtämiseen ja jakamiseen kohdeyrityksessä.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että tutkimus on onnistunut tarjoamaan keinoja, joita toimeksiantajayritys pystyisi hyödyntämään hiljaisen tiedon siirron haasteen torjumiseksi.
Opinnäytetyön tulosten perusteella syntyneitä keinoja voitaisiin soveltaa kohdeyrityksessä, ja kehittää niiden pohjalta hiljaisen tiedon dokumentoinnin ja jakamisen prosessi. Jatkotutkimuksena voitaisiin tutkia, miten tämä kyseinen prosessi toimii ja miten hyvin se on otettu käyttöön kohdeyrityksessä.
Syy tutkimuksen toteuttamiseen oli toimeksiantajayrityksen henkilöstön korkea ikärakenne, ja sen aiheuttamat runsaat eläköitymiset lähivuosien aikana. Jotta toimeksiantajayrityksestä ei pääsisi poistumaan olennaista tietoa ja osaamista eläköitymisten yhteydessä, oli nykytilannetta kartoitettava, sekä kehitettävä toimenpiteitä tulevaisuutta varten.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui aiheeseen liittyvän tutkimuskirjallisuuden perusteella, joka käsitteli hiljaista tietoa, ikäjohtamista sekä osaamisen ja tiedon johtamista. Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastateltavia oli yhteensä seitsemän: kaksi eläkkeelle jäävää henkilöä, kolme seuraajaa sekä hiljaisen tiedon johtamisesta vastaavat henkilöt, kuntayhtymän johtaja sekä hallituksen varapuheenjohtaja. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, minkä jälkeen aineisto analysoitiin ja kirjoitettiin yhteenvedoksi. Analysointi toteutettiin teoriaohjaavan analyysin ja systemaattisen analyysin avulla.
Tutkimus osoitti, ettei hiljaista tietoa huomioida riittävänä osana eläköitymisprosessia. Tuloksina esitettiin keinoja, joita hiljaisen tiedon säilyttäminen edellyttää. Näitä keinoja olivat tunnustuksen antaminen, tiedon siirtoa edistävän yrityskulttuurin luominen, avainhenkilöiden tunnistaminen sekä prosessin luominen hiljaisen tiedon jakamiseksi. Tutkimuksen tuloksissa esitettiin keinoja, jotka tulosten mukaan soveltuvat parhaiten hiljaisen tiedon siirtämiseen ja jakamiseen kohdeyrityksessä.
Johtopäätöksenä voitiin todeta, että tutkimus on onnistunut tarjoamaan keinoja, joita toimeksiantajayritys pystyisi hyödyntämään hiljaisen tiedon siirron haasteen torjumiseksi.
Opinnäytetyön tulosten perusteella syntyneitä keinoja voitaisiin soveltaa kohdeyrityksessä, ja kehittää niiden pohjalta hiljaisen tiedon dokumentoinnin ja jakamisen prosessi. Jatkotutkimuksena voitaisiin tutkia, miten tämä kyseinen prosessi toimii ja miten hyvin se on otettu käyttöön kohdeyrityksessä.