Oikeat sanat kuvailemaan kirjoja : Turun kaupunginkirjaston vanhojen digitoitujen kirjojen asiasanoittamisprojekti
Meriö, Elina (2015)
Meriö, Elina
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505239758
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505239758
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö kertoo niiden 1800-luvulla painettujen teosten asiasanoittamisesta, jotka Turun kaupunginkirjasto on asettanut saataville yleisten kirjastojen digitoidun aineiston kokotekstitietokantaan Digiin. Opinnäytetyön tekijä valitsi asiasanat 63 teokselle ja raportoi tätä työtään. Opinnäytetyöprojektissa asiasanoitetuista teoksista jokainen sai keskimäärin 8-13 asiasanaa.
Kirjastoaineiston sisällönkuvailuun kuuluvassa asiasanojen valinnassa on kyse tekstien sisällön tiivistämisestä termeihin. Termit ovat asiasanoituksessa käytettäviksi vakiintuneissa muodoissa olevia, viralliseen käyttöön valittuja sanoja tai usean sanan muodostamia termejä.
Asiasanat valitaan asiasanastoista. Tässä opinnäytetyössä asiasanoituksessa on käytetty Yleistä suomalaista asiasanastoa suomenkielisten tietokirjojen asiasanoittamisessa ja Verkko-Kaunokkia suomenkielisen kaunokirjallisuuden asiasanoittamisessa. Nämä asiasanastot näyttävät myös ruotsinkielisiin vastineisiinsa Allärsiin ja Bellaan kuuluvat termit, jotka ovat tarpeellisia antaessa ruotsinkielisille kirjoille asiasanat molemmilla kotimaisilla kielillä. Suurin osa asiasanoitettavista teoksista on suomenkielisiä.
Asiasanoituksen tekemisessä lähtökohtana tulee olla kuvailtavan aineiston käyttäjien huomioon ottaminen. Tietokannan tiedonhakutoimintojen käyttäjät saavat hakutuloksiksi dokumentteja, joiden sisältöä indeksoija on kuvaillut samoilla asiasanoilla joita tiedonhakuun sisältyy. Asiasanat tarjoavat hakutuloksia silmäileville tiedonhakijoille mahdollisuuden saada nopeasti käsitys teosten olennaisimmista sisällöistä.
Asiasanoittamisen perusperiaatteita ovat kokoelman sisäinen yhtenäisyys asiasanoituksessa ja termien käytön johdonmukaisuus. Tavallisimpia pohdittavia kysymyksiä asiasanoja valitessa ovat, onko asiasanoja liikaa yhdelle kirjalle ja onko sisällönkuvailun spesifiyden tai pelkistämisen aste sopiva. Vanhan aineiston ominaispiirteisiin kuuluvat takakansitekstien ja toisinaan sisällysluettelojenkin puuttuminen, kirjoissa käytetyt vanhat sanat ja suomennetut nimet sekä tieto- ja kaunokirjallisuuden rajan epäselvyys joissakin kirjoissa.
Kirjastoaineiston sisällönkuvailuun kuuluvassa asiasanojen valinnassa on kyse tekstien sisällön tiivistämisestä termeihin. Termit ovat asiasanoituksessa käytettäviksi vakiintuneissa muodoissa olevia, viralliseen käyttöön valittuja sanoja tai usean sanan muodostamia termejä.
Asiasanat valitaan asiasanastoista. Tässä opinnäytetyössä asiasanoituksessa on käytetty Yleistä suomalaista asiasanastoa suomenkielisten tietokirjojen asiasanoittamisessa ja Verkko-Kaunokkia suomenkielisen kaunokirjallisuuden asiasanoittamisessa. Nämä asiasanastot näyttävät myös ruotsinkielisiin vastineisiinsa Allärsiin ja Bellaan kuuluvat termit, jotka ovat tarpeellisia antaessa ruotsinkielisille kirjoille asiasanat molemmilla kotimaisilla kielillä. Suurin osa asiasanoitettavista teoksista on suomenkielisiä.
Asiasanoituksen tekemisessä lähtökohtana tulee olla kuvailtavan aineiston käyttäjien huomioon ottaminen. Tietokannan tiedonhakutoimintojen käyttäjät saavat hakutuloksiksi dokumentteja, joiden sisältöä indeksoija on kuvaillut samoilla asiasanoilla joita tiedonhakuun sisältyy. Asiasanat tarjoavat hakutuloksia silmäileville tiedonhakijoille mahdollisuuden saada nopeasti käsitys teosten olennaisimmista sisällöistä.
Asiasanoittamisen perusperiaatteita ovat kokoelman sisäinen yhtenäisyys asiasanoituksessa ja termien käytön johdonmukaisuus. Tavallisimpia pohdittavia kysymyksiä asiasanoja valitessa ovat, onko asiasanoja liikaa yhdelle kirjalle ja onko sisällönkuvailun spesifiyden tai pelkistämisen aste sopiva. Vanhan aineiston ominaispiirteisiin kuuluvat takakansitekstien ja toisinaan sisällysluettelojenkin puuttuminen, kirjoissa käytetyt vanhat sanat ja suomennetut nimet sekä tieto- ja kaunokirjallisuuden rajan epäselvyys joissakin kirjoissa.