Vanha pohjoismainen taidemuoto tatuointityylin aiheena
Kallio, Anssi (2015)
Kallio, Anssi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505229743
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505229743
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee vähemmän tunnettua tatuointityyliä, joka pohjautuu vanhakantaisen pohjoismaisen symboliikan sekä Euroopan kansainvaellusajalta peräisin olevien taidemuotojen soveltamiseen tatuointien aiheena. Tutkimus pyrkii selvittämään tatuointityylin esiintyvyyttä tatuointikulttuurissa, kuva-aiheiden alkuperää sekä suhdetta muihin, yleisemmin tunnettuihin tatuointityyleihin. Kirjallisen osuuden lisäksi pyrin tutkimuksessa selvittämään ammattitatuoijien mielipiteitä ja näkemyksiä tyylistä kysymyslomakkeiden avulla. Haastattelut kysymyslomakkeiden osalta toteutettiin tämän vuoden Helsinki Ink-tatuointimessuilla.
Ajatus opinnäytetyön aiheesta syntyi omasta kiinnostuksestani tatuointeihin. Yleisesti ottaen tatuoinneista sekä eri tyyleistä löytyy melko runsaasti kirjallisuutta, mutta tutkimuksen kohteena olevasta tyylistä ei. Sen heikon tunnettavuuden vuoksi kiinnostuin tutkimaan aihetta, enkä ole tavannut sitä käsitteleviä julkaisuja tai kirjallisuutta juuri missään, lukuun ottamatta vuodelta 2013 olevaa, saksalaisen Kai-Uwe Faustin teosta ”Nordic Tattoo”. Kirja keskittyy esittelemään pääosin valokuvia tyylin edustamista tatuoinneista mutta kertoo myös niiden taustoista sekä tekoprosessista. Eri tatuointityyleissä minua on aina kiinnostanut toteutustapojen ja visuaalisten ominaisuuksien lisäksi niiden alkuperä. Tutkimuksen kohteena oleva tyyli rinnastetaan usein kelttiläisiin tatuointeihin, vaikka ne eivät ne ole sama asia. Halusin opinnäytetyön kautta selventää muun muassa tätä epäkohtaa.
Suomalainen tatuointikulttuuri on kehittynyt sen alkuajoista kansainväliselle tasolle hyvin nopeasti, eikä tatuointeja enää pidetä pelkästään joihinkin alakulttuureihin kuuluvana ilmiönä. Suomessa on kuitenkin mielestäni aina ollut leimallista tiettyjen tatuointityylien ja kuva-aiheiden muuttuminen hyvin yleisiksi niiden muotoutuessa ”trendi-ilmiöiksi”, kuten kävi esimerkiksi tribal-tatuointien tapauksessa 90-luvun loppupuolella. Tämän kaltainen henkinen köyhyys tatuointien ottamiseen liittyen ei ole koskaan miellyttänyt minua. Ehkä siksi olen aina ollut kiinnostuneempi tietyistä vähemmän tunnetuista tatuointityyleistä enkä niinkään tatuoinneista kokonaisuutena ja ilmiönä.
Teen myös itse tatuointeja, vaikka en olekaan töissä missään studiossa, mutta jonain päivänä toivottavasti olen.
Ajatus opinnäytetyön aiheesta syntyi omasta kiinnostuksestani tatuointeihin. Yleisesti ottaen tatuoinneista sekä eri tyyleistä löytyy melko runsaasti kirjallisuutta, mutta tutkimuksen kohteena olevasta tyylistä ei. Sen heikon tunnettavuuden vuoksi kiinnostuin tutkimaan aihetta, enkä ole tavannut sitä käsitteleviä julkaisuja tai kirjallisuutta juuri missään, lukuun ottamatta vuodelta 2013 olevaa, saksalaisen Kai-Uwe Faustin teosta ”Nordic Tattoo”. Kirja keskittyy esittelemään pääosin valokuvia tyylin edustamista tatuoinneista mutta kertoo myös niiden taustoista sekä tekoprosessista. Eri tatuointityyleissä minua on aina kiinnostanut toteutustapojen ja visuaalisten ominaisuuksien lisäksi niiden alkuperä. Tutkimuksen kohteena oleva tyyli rinnastetaan usein kelttiläisiin tatuointeihin, vaikka ne eivät ne ole sama asia. Halusin opinnäytetyön kautta selventää muun muassa tätä epäkohtaa.
Suomalainen tatuointikulttuuri on kehittynyt sen alkuajoista kansainväliselle tasolle hyvin nopeasti, eikä tatuointeja enää pidetä pelkästään joihinkin alakulttuureihin kuuluvana ilmiönä. Suomessa on kuitenkin mielestäni aina ollut leimallista tiettyjen tatuointityylien ja kuva-aiheiden muuttuminen hyvin yleisiksi niiden muotoutuessa ”trendi-ilmiöiksi”, kuten kävi esimerkiksi tribal-tatuointien tapauksessa 90-luvun loppupuolella. Tämän kaltainen henkinen köyhyys tatuointien ottamiseen liittyen ei ole koskaan miellyttänyt minua. Ehkä siksi olen aina ollut kiinnostuneempi tietyistä vähemmän tunnetuista tatuointityyleistä enkä niinkään tatuoinneista kokonaisuutena ja ilmiönä.
Teen myös itse tatuointeja, vaikka en olekaan töissä missään studiossa, mutta jonain päivänä toivottavasti olen.