Varhaiskasvatushenkilöstön työhyvinvoinnin jäljillä : Tutkimus suomalaisen kaupungin varhaiskasvatushenkilöstön kokemuksista omasta työhyvinvoinnistaan
Erlands, Kirsti (2015)
Erlands, Kirsti
Vaasan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505219470
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505219470
Tiivistelmä
Eri hallitusten hallitusohjelmissa ja sosiaali- ja terveyspolitiikan strategioissa yhtenä tavoitteena on ollut pyrkimys työurien pidentämiseen työntekijöiden työhyvinvoinnista huolehtimalla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa yhden suomalaisen kaupungin varhaiskasvatushenkilöstön kokemuksia omasta työhyvinvoinnistaan sekä kuvailla heidän näkemyksiään keinoista työhyvinvoinnin edistämiseen ja työssä jaksamiseen.
Tutkimuksen keskeiset käsitteet olivat varhaiskasvatus, työhyvinvointi ja työhyvinvoinnin kehittäminen. Tutkimus oli pääosin kvantitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta. Vastausprosentiksi muodostui 66,7. Kyselylomakkeen strukturoidut kysymykset analysoitiin tilastollista menetelmää käyttäen ja avoimet kysymykset sisällönanalyysin avulla.
Varhaiskasvatushenkilöstön keskimääräinen kokemus työhyvinvoinnistaan asteikolla 1–10 oli 8,5. Työhyvinvointia edistävien tekijöiden toteutumista tutkittaessa asteikolla 1–5 vastaajien korkein keskimääräinen kokemus mitattiin osaaminen-summamuuttujalle (ka 4,1). Vastaajat kokivat työn psyykkisen kuormittavuuden jonkin verran suuremmaksi kuin fyysisen kuormittavuuden. Tutkittavien mukaan toimivan vuorovaikutuksen avulla ja positiivisella asenteella työntekijät voivat eniten edistää työhyvinvointiaan. Toimivan vuorovaikutuksen, hyvän johtajuuden ja työn organisoinnin avulla työnantaja voi parhaiten vaikuttaa työhyvinvoinnin edistämiseen.
Tutkimuksen mukaan varhaiskasvatushenkilöstön kokemus työhyvinvoinnistaan näyttäisi olevan hyvä, kuten myös heidän kokemuksensa työhyvinvointia edistävien tekijöiden toteutumisesta. Jatkossa olisi tarpeen tutkia mitkä tekijät aiheuttavat eniten psyykkistä kuormitusta varhaiskasvatushenkilöstön keskuudessa ja millä keinoilla kuormitusta voitaisiin vähentää.
Tutkimuksen keskeiset käsitteet olivat varhaiskasvatus, työhyvinvointi ja työhyvinvoinnin kehittäminen. Tutkimus oli pääosin kvantitatiivinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta. Vastausprosentiksi muodostui 66,7. Kyselylomakkeen strukturoidut kysymykset analysoitiin tilastollista menetelmää käyttäen ja avoimet kysymykset sisällönanalyysin avulla.
Varhaiskasvatushenkilöstön keskimääräinen kokemus työhyvinvoinnistaan asteikolla 1–10 oli 8,5. Työhyvinvointia edistävien tekijöiden toteutumista tutkittaessa asteikolla 1–5 vastaajien korkein keskimääräinen kokemus mitattiin osaaminen-summamuuttujalle (ka 4,1). Vastaajat kokivat työn psyykkisen kuormittavuuden jonkin verran suuremmaksi kuin fyysisen kuormittavuuden. Tutkittavien mukaan toimivan vuorovaikutuksen avulla ja positiivisella asenteella työntekijät voivat eniten edistää työhyvinvointiaan. Toimivan vuorovaikutuksen, hyvän johtajuuden ja työn organisoinnin avulla työnantaja voi parhaiten vaikuttaa työhyvinvoinnin edistämiseen.
Tutkimuksen mukaan varhaiskasvatushenkilöstön kokemus työhyvinvoinnistaan näyttäisi olevan hyvä, kuten myös heidän kokemuksensa työhyvinvointia edistävien tekijöiden toteutumisesta. Jatkossa olisi tarpeen tutkia mitkä tekijät aiheuttavat eniten psyykkistä kuormitusta varhaiskasvatushenkilöstön keskuudessa ja millä keinoilla kuormitusta voitaisiin vähentää.