Hämeenlinnan korkeuskiintopisteverkon käytännön tila
Mattila, Timo (2015)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505198806
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505198806
Tiivistelmä
Insinöörityö tarkastelee Hämeenlinnan korkeuskiintopisteverkon käytännön tilaa keväällä 2015. Lisäksi työ käsittelee niitä perusohjeita, jotka liittyvät paikallisten korkeuskiintopisteiden mittaamiseen tällä hetkellä. Tärkein ohje paikallisia korkeuskiintopistemittauksia ajatellen on julkisen hallinnon suositus 185 (2014) ja sen liite 1.
Korkeuskiintopisteverkon tilan selvittämiseksi kaupungin 736 korkeuskiintopisteestä valittiin satunnaisotannan menetelmin 36 pisteen otos. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, kuinka suuri osa Hämeenlinnan kaupungin korkeuskiintopisteistä on käyttökelpoisia. Käyttökelpoinen piste määriteltiin pisteeksi, joka löytyy maastosta ehjänä ja jonka laskenta-aineistot ovat tallella ja tulokset toistettavissa.
Tutkimuksesta ilmeni, että kaupungin noin 736 korkeuskiintopisteestä karkeasti ottaen noin 19 % on käyttökelvottomia. Kaikissa tapauksissa syynä käyttökelvottomuuteen oli pisteiden häviämisessä. Tulosta ei kuitenkaan voida riskittömästi yleistää koskemaan koko perusjoukkoa. Tutkimuksen pienestä otoskoosta johtuen, 95 %:n luottamustason mukainen luottamusväli tulokselle on 6,2‒31,8 %. Tutkimustulosten mukainen 19 %:n käyttökelvottomuus kuitenkin tukee sitä maastossa käytännössä todettua tilannetta, että useita korkeuskiintopisteitä on vuosien saatossa hävinnyt. Lisätutkimukset ovat kuitenkin tarpeen yleistettävien tulosten saamiseksi.
Hämeenlinnassa on tällä hetkellä alueita, joiden korkeuskiintopisteverkko on huonommassa tilassa kuin tutkimuksen yleistilanne antaa ymmärtää. Esimerkiksi tietyillä Tiiriön ja Äikäälän alueilla ei ole aluetta palvelevia korkeuskiintopisteitä lainkaan. Näiden ja vastaavien alueiden tunnistaminen, luettelointi ja täydennysrakentaminen ovat kiintopisteverkon ja alueen rakentamisen kannalta ensisijaisen tärkeässä asemassa.
Korkeuskiintopisteverkon tilan selvittämiseksi kaupungin 736 korkeuskiintopisteestä valittiin satunnaisotannan menetelmin 36 pisteen otos. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, kuinka suuri osa Hämeenlinnan kaupungin korkeuskiintopisteistä on käyttökelpoisia. Käyttökelpoinen piste määriteltiin pisteeksi, joka löytyy maastosta ehjänä ja jonka laskenta-aineistot ovat tallella ja tulokset toistettavissa.
Tutkimuksesta ilmeni, että kaupungin noin 736 korkeuskiintopisteestä karkeasti ottaen noin 19 % on käyttökelvottomia. Kaikissa tapauksissa syynä käyttökelvottomuuteen oli pisteiden häviämisessä. Tulosta ei kuitenkaan voida riskittömästi yleistää koskemaan koko perusjoukkoa. Tutkimuksen pienestä otoskoosta johtuen, 95 %:n luottamustason mukainen luottamusväli tulokselle on 6,2‒31,8 %. Tutkimustulosten mukainen 19 %:n käyttökelvottomuus kuitenkin tukee sitä maastossa käytännössä todettua tilannetta, että useita korkeuskiintopisteitä on vuosien saatossa hävinnyt. Lisätutkimukset ovat kuitenkin tarpeen yleistettävien tulosten saamiseksi.
Hämeenlinnassa on tällä hetkellä alueita, joiden korkeuskiintopisteverkko on huonommassa tilassa kuin tutkimuksen yleistilanne antaa ymmärtää. Esimerkiksi tietyillä Tiiriön ja Äikäälän alueilla ei ole aluetta palvelevia korkeuskiintopisteitä lainkaan. Näiden ja vastaavien alueiden tunnistaminen, luettelointi ja täydennysrakentaminen ovat kiintopisteverkon ja alueen rakentamisen kannalta ensisijaisen tärkeässä asemassa.