Miten vankila valmentaa vapauteen? : Vankien ja työntekijöiden näkökulmia prosessiin
Nieminen, Johanna (2015)
Nieminen, Johanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505158183
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505158183
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää miten vankila valmentaa vapauteen, minkälaisia kokemuksia vangeilla, sekä työntekijöillä on vapauttamistyöskentelystä, mikä on onnistunutta, ja mitä voisi vielä kehittää. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä avovankilan, sekä suljetun vankilan kanssa. Opinnäytetyössä keskeisenä teoriana on vankien vapauttamistyöskentely.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli kvalitatiivinen yksilöteemahaastattelu. Opinnäytetyössä haettiin näkökulmia sekä pitkäaikaiselta, että lyhytaikaiselta vangilta, sekä työntekijöiltä. Työssä pyrittiin myös nostamaan esiin asioita avovankilan, ja suljetun vankilan näkökulmasta. Aineiston analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Vankien näkökulmasta vapauttamisprosessissa tärkeimmiksi asioiksi nousivat perhetyön tärkeys, oma motivaatio muutokseen, vankilan tarjoamat kurssit, työ vankeuden aikana, ja vaiheittainen vapautuminen. Työntekijöiden näkökulmasta vapauttamisprosessissa keskeisimmiksi asioiksi nostettiin perhetyön tärkeys, resurssipulan näkyminen työssä, verkostotyön tärkeys, rangaistusajan suunnitelma, sekä yksilötyön tärkeys. Haastateltavat, sekä vangit että työntekijät, kokivat että vaiheittainen vapautuminen on erityisen hyvä asia ja sen käyttöä tulisi saada lisättyä entisestään. Vangit nostivat esiin pitkät kurssit onnistuneina asioina. Kehittämisen kohteina todettiin, että vapautumiseen tulisi kiinnittää huomiota heti tuomion alusta alkaen ja valmistelut tulisi aloittaa huomattavasti aikaisemmin.
Opinnäytetyö nosti esiin vankiloiden resurssipulan, rangaistusajan suunnitelmien eroavaisuudet ja yksilötyön tärkeyden. Vapauttamistyöskentely tulisi aloittaa heti vangin saavuttua vankilaan. Opinnäytetyön hyötynä on epäkohtien esille nostaminen, ja tämän myötä mahdollisuus vaikuttaa niihin. Tulevaisuuden kehittämisen kohteina voisivat olla mm. rangaistusajan suunnitelmien laatutyöskentelyn muokkaamisen sekä vankiloiden vapauttamistyöskentelyn yhdenmukaistaminen. Pohdittavaksi voisi nostaa rangaistusajan suunnitelman laatimisen työvälineeksi siten, että jokainen vanki tavattaisiin vähintään kerran.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli kvalitatiivinen yksilöteemahaastattelu. Opinnäytetyössä haettiin näkökulmia sekä pitkäaikaiselta, että lyhytaikaiselta vangilta, sekä työntekijöiltä. Työssä pyrittiin myös nostamaan esiin asioita avovankilan, ja suljetun vankilan näkökulmasta. Aineiston analysoinnissa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Vankien näkökulmasta vapauttamisprosessissa tärkeimmiksi asioiksi nousivat perhetyön tärkeys, oma motivaatio muutokseen, vankilan tarjoamat kurssit, työ vankeuden aikana, ja vaiheittainen vapautuminen. Työntekijöiden näkökulmasta vapauttamisprosessissa keskeisimmiksi asioiksi nostettiin perhetyön tärkeys, resurssipulan näkyminen työssä, verkostotyön tärkeys, rangaistusajan suunnitelma, sekä yksilötyön tärkeys. Haastateltavat, sekä vangit että työntekijät, kokivat että vaiheittainen vapautuminen on erityisen hyvä asia ja sen käyttöä tulisi saada lisättyä entisestään. Vangit nostivat esiin pitkät kurssit onnistuneina asioina. Kehittämisen kohteina todettiin, että vapautumiseen tulisi kiinnittää huomiota heti tuomion alusta alkaen ja valmistelut tulisi aloittaa huomattavasti aikaisemmin.
Opinnäytetyö nosti esiin vankiloiden resurssipulan, rangaistusajan suunnitelmien eroavaisuudet ja yksilötyön tärkeyden. Vapauttamistyöskentely tulisi aloittaa heti vangin saavuttua vankilaan. Opinnäytetyön hyötynä on epäkohtien esille nostaminen, ja tämän myötä mahdollisuus vaikuttaa niihin. Tulevaisuuden kehittämisen kohteina voisivat olla mm. rangaistusajan suunnitelmien laatutyöskentelyn muokkaamisen sekä vankiloiden vapauttamistyöskentelyn yhdenmukaistaminen. Pohdittavaksi voisi nostaa rangaistusajan suunnitelman laatimisen työvälineeksi siten, että jokainen vanki tavattaisiin vähintään kerran.