Satoja taivaita : Kokemuksia uskonnollisessa yhteisössä elämisestä ja irtaantumisesta sekä siitä aiheutuvasta tuen tarpeesta
Pouhula, Sari (2015)
Pouhula, Sari
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505137919
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505137919
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda ymmärrystä siitä, miten kokonaisvaltaisesti elämä muuttuu uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumisen myötä. Selvitän minkälaisia haasteita yhteisön jäsenyys tuo elämään ja minkälaista tukea ja apua on tarvittu irtaantumisen aikana ja jälkeen. Koen aiheen tärkeäksi, sillä sosionomi (AMK)- opinnoissa uskonnolliseen yhteisöön kuulumisen ja siellä koetun hengellisen väkivallan vaikutuksia elämään ei juurikaan käsitellä. Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastateltavia löysin erään yhdistyksen välityksessä. Heitä oli yhteensä kuusi.
Uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen vaikutti haastateltavien elämään moninaisten rajoitusten ja velvollisuuksien kautta. Yhteisöön kuuluminen eristi haastateltavia ympäröivästä maailmasta ja siihen kuuluminen vaikutti erittäin kokonaisvaltaisesti elämään. Irtaantuminen oli pitkä prosessi, jonka usein käynnisti yhteisön oppien kyseenalaistaminen. Irtaantuminen tapahtui vasta pakon edessä, kun mitään muuta mahdollisuutta ei ollut. Yhteisön ja omien arvojen välinen ristiriita kasvoi liian suureksi. Irtaantumisen seurauksena elämään tuli paljon vapauksia, mutta kokonaisvaltainen elämänmuutos vaikutti vahvasti esimerkiksi sosiaaliseen verkostoon.
Apu ja tuki, jota prosessissa saatiin, koostui pääasiassa vertaistuesta ja keskusteluista, joita käytiin esimerkiksi terapiassa. Kaiken kaikkiaan omasta kokemuksesta puhuminen koettiin hyvin tärkeänä. Lisäksi irtaantumishetkellä oltaisi kaivattu akuuttia keskusteluapua, sekä erilaista oman identiteetin rakentamiseen liittyvää apua. Myös uusien ihmissuhteiden luomiseen olisi tarvittu tukea.
Uskonnolliseen yhteisöön kuuluminen vaikutti haastateltavien elämään moninaisten rajoitusten ja velvollisuuksien kautta. Yhteisöön kuuluminen eristi haastateltavia ympäröivästä maailmasta ja siihen kuuluminen vaikutti erittäin kokonaisvaltaisesti elämään. Irtaantuminen oli pitkä prosessi, jonka usein käynnisti yhteisön oppien kyseenalaistaminen. Irtaantuminen tapahtui vasta pakon edessä, kun mitään muuta mahdollisuutta ei ollut. Yhteisön ja omien arvojen välinen ristiriita kasvoi liian suureksi. Irtaantumisen seurauksena elämään tuli paljon vapauksia, mutta kokonaisvaltainen elämänmuutos vaikutti vahvasti esimerkiksi sosiaaliseen verkostoon.
Apu ja tuki, jota prosessissa saatiin, koostui pääasiassa vertaistuesta ja keskusteluista, joita käytiin esimerkiksi terapiassa. Kaiken kaikkiaan omasta kokemuksesta puhuminen koettiin hyvin tärkeänä. Lisäksi irtaantumishetkellä oltaisi kaivattu akuuttia keskusteluapua, sekä erilaista oman identiteetin rakentamiseen liittyvää apua. Myös uusien ihmissuhteiden luomiseen olisi tarvittu tukea.