"Soikoon laulu koko pitkän tien" : Yhdessä laulaen, oppien ja kasvaen - näkökulmia lapsikuorotyöhön
Holappa, Eeva (2015)
Holappa, Eeva
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505137904
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505137904
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Oulun ammattikorkeakoulu
Musiikin koulutusohjelma, Musiikkipedagogin suuntautumisvaihtoehto
Työn tekijä: Eeva Holappa
Työn nimi: ”Soikoon laulu koko pitkän tien.” Yhdessä laulaen, oppien ja kasvaen - näkökulmia lapsikuorotyöhön
Työn ohjaaja: Jaana Sariola
Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: kevät 2015
Sivumäärä: 51
Opinnäytetyö tarkastelee kasvavan lapsen ääni-instrumenttia, laulutaidollisten asioiden opettamista sekä lapsikuorojohtajalta edellytettävää ammatillista osaamista. Kansakoulu-järjestelmässä laulu oli itsenäinen oppiaine. Nykyisin se on yksi osa-alue koulun musiikkikasvatuksessa. Yhteiskunnallisen kehityksen ja globalisoitumisen myötä musiikillinen kenttä on monimuotoistunut. Esteettisen musiikkikasvatusnäkemyksen rinnalle ja haastajaksi on noussut praksiaalinen näkemys. Tämä muutos haastaa myös laulupedagogeja ja lapsikuoronjohtajia.
Lapsen fysiologisten ominaisuuksien tunteminen sekä laulutaidollisen oppimisprosessin kokonaisvaltainen huomioiminen edellyttää pedagogista sensitiivisyyttä. Lapselle opetettavia laulutaidollisia osa-alueita ovat rentoutus- ja hengitysharjoitukset, lauluasento, artikulaatio, äänen resonanssi, egalisointi ja ilmaisu. Sopivien ääniharjoitusten ja lauluohjelmiston valinta edellyttää kuoronjohtajalta ammatillista arviointikykyä. Lapsiryhmän oh-jaamisessa haasteeksi nousevat erilaisten laulutapojen tiedostaminen ja hienovarainen, jopa yksilöllinen, ohjaaminen kohti kestävää äänenkäyttöä. Yhdessä koettu ilo, leikki, liike, ilmaisu ja luova kekseliäisyys lujittavat ryhmän sosiaalista vuorovaikutusta, mutta tukevat myös laulutaidon oppimista ja syventävät musiikillista ymmärtämistä.
Lapsikuorotyöskentely edellyttää johtajaltaan luovuutta sekä tunneälyä, vahvaa pedagogista näkemystä ja oman kasvatuskäsityksen reflektointia. Kuoroyhteisö on lapselle tärkeä ja turvallinen kasvupaikka. Yhdessä laulaminen on tasapainoisen kasvun ja kehityksen väline. Lapsena opituilla lauluilla ja lapsuuden laulukokemuksilla on elinikäinen vaikutus. Varhaisessa vaiheessa terveiden äänimallien kuuleminen, yhdessä laulaminen ja laulutaidollisten asioiden omaksuminen tukevat lapsen ääni-instrumentin kokonaisvaltaista kehittymistä ja ohjaavat lasta käyttämään ääntään oikein.
Asiasanat:
lasten laulunopetus, laulutaito, lapsikuoropedagogiikka, äänenkäyttö
Oulun ammattikorkeakoulu
Musiikin koulutusohjelma, Musiikkipedagogin suuntautumisvaihtoehto
Työn tekijä: Eeva Holappa
Työn nimi: ”Soikoon laulu koko pitkän tien.” Yhdessä laulaen, oppien ja kasvaen - näkökulmia lapsikuorotyöhön
Työn ohjaaja: Jaana Sariola
Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: kevät 2015
Sivumäärä: 51
Opinnäytetyö tarkastelee kasvavan lapsen ääni-instrumenttia, laulutaidollisten asioiden opettamista sekä lapsikuorojohtajalta edellytettävää ammatillista osaamista. Kansakoulu-järjestelmässä laulu oli itsenäinen oppiaine. Nykyisin se on yksi osa-alue koulun musiikkikasvatuksessa. Yhteiskunnallisen kehityksen ja globalisoitumisen myötä musiikillinen kenttä on monimuotoistunut. Esteettisen musiikkikasvatusnäkemyksen rinnalle ja haastajaksi on noussut praksiaalinen näkemys. Tämä muutos haastaa myös laulupedagogeja ja lapsikuoronjohtajia.
Lapsen fysiologisten ominaisuuksien tunteminen sekä laulutaidollisen oppimisprosessin kokonaisvaltainen huomioiminen edellyttää pedagogista sensitiivisyyttä. Lapselle opetettavia laulutaidollisia osa-alueita ovat rentoutus- ja hengitysharjoitukset, lauluasento, artikulaatio, äänen resonanssi, egalisointi ja ilmaisu. Sopivien ääniharjoitusten ja lauluohjelmiston valinta edellyttää kuoronjohtajalta ammatillista arviointikykyä. Lapsiryhmän oh-jaamisessa haasteeksi nousevat erilaisten laulutapojen tiedostaminen ja hienovarainen, jopa yksilöllinen, ohjaaminen kohti kestävää äänenkäyttöä. Yhdessä koettu ilo, leikki, liike, ilmaisu ja luova kekseliäisyys lujittavat ryhmän sosiaalista vuorovaikutusta, mutta tukevat myös laulutaidon oppimista ja syventävät musiikillista ymmärtämistä.
Lapsikuorotyöskentely edellyttää johtajaltaan luovuutta sekä tunneälyä, vahvaa pedagogista näkemystä ja oman kasvatuskäsityksen reflektointia. Kuoroyhteisö on lapselle tärkeä ja turvallinen kasvupaikka. Yhdessä laulaminen on tasapainoisen kasvun ja kehityksen väline. Lapsena opituilla lauluilla ja lapsuuden laulukokemuksilla on elinikäinen vaikutus. Varhaisessa vaiheessa terveiden äänimallien kuuleminen, yhdessä laulaminen ja laulutaidollisten asioiden omaksuminen tukevat lapsen ääni-instrumentin kokonaisvaltaista kehittymistä ja ohjaavat lasta käyttämään ääntään oikein.
Asiasanat:
lasten laulunopetus, laulutaito, lapsikuoropedagogiikka, äänenkäyttö