Nurmenviljelyn ravinnetalouden kestävyys Pohjois-Pohjanmaalla
Markus, Jani (2015)
Markus, Jani
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505127616
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505127616
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoitus oli tarkastella ympäristötuen ehtojen mukaisia lannoitussuosituksia ja niiden soveltuvuutta tehokkaaseen nurmituotantoon Pohjois-Pohjanmaalla. Lisäksi työn tarkoituk-sena oli tarkastella nurmen satotasoja ja ravinteiden kulutusta sekä ravinnetaseiden kehitystä viimeisimpien tutkimustulosten perusteella. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Ruukin tutkimusasema toimi opinnäytetyön toimeksiantajana ja tarjosi nurmikokeiden tietoja työn tutki-musaineistoksi.
Tavoitteena opinnäytetyölläni oli tuoda esiin peltomaiden ravinnetalouden kehityssuunta tehok-kaassa nurmenviljelyssä ja perustella nykyisten lannoitusrajojen riittämättömyyttä. Työssä on otettu huomioon sekä tällä hetkellä voimassa olevan EU-tukikauden lannoitussuositukset että seuraavan tukikauden vuonna 2015 voimaan astuvat suositukset. Työn aineistoon kuului MTT Ruukin koetulosten lisäksi tuoreita alan julkaisuja ja aiempia tutkimustuloksia sekä ajantasaisia verkkolähteitä. Tutkimusaineisto muodostui kolmen nurmikokeen tutkimustuloksista satovuosilta 2013 ja 2014. Kokeiden viljelyolosuhteet on tehty vastaamaan tavanomaisia neljännen viljely-vyöhykkeen olosuhteita.
Kokeiden tulosten perusteella voin todeta, että suurten nurmisatojen kuluttamat ravinnemäärät ovat selkeästi enimmäislannoitusmääriä suurempia. Nurmen satotasot olivat kokeissa keskimää-rin reilusti yli 10000 kg ka / ha, mikä puoltaa runsasta ravinteiden kulutusta. Kokeissa saavutetut satotasot vastaavat myös käytännön nurmenviljelyssä saavutettuja satotasoja Pohjois-Pohjanmaan alueella. Ravinnetaseet olivat pääsääntöisesti negatiivisia jokaisen kokeen tuloksis-sa molempina satovuosina. Nurmenviljelyssä ravinnetaseiden laskeva kehitys osoittaa maan köyhtymistä Pohjois-Pohjanmaalla.
Karjatiloilla nurmirehun tarpeesta muodostuva nurmimonokulttuuri pakottaa tilan kasvivalikoiman nurmivaltaiseksi. Edullisesti tuotettu rehu on yksi merkittävimmistä tilan kannattavuuteen vaikut-tavista tekijöistä, joten suurten hehtaarisatojen saavuttaminen on olennaista. Runsaasta nurmen-viljelystä aiheutuvat maaperän ravinnetappiot ja ravinnetaseiden alijäämäisyys tekevät tuotannos-ta epävarmempaa. Tulevaisuudessa lannoitussuosituksissa tulisi huomioida erityisesti nurmien satotasokehitys ja sallia suurille sadoille kasvien ravinteidentarvetta vastaavat lannoitusmäärät.
Tavoitteena opinnäytetyölläni oli tuoda esiin peltomaiden ravinnetalouden kehityssuunta tehok-kaassa nurmenviljelyssä ja perustella nykyisten lannoitusrajojen riittämättömyyttä. Työssä on otettu huomioon sekä tällä hetkellä voimassa olevan EU-tukikauden lannoitussuositukset että seuraavan tukikauden vuonna 2015 voimaan astuvat suositukset. Työn aineistoon kuului MTT Ruukin koetulosten lisäksi tuoreita alan julkaisuja ja aiempia tutkimustuloksia sekä ajantasaisia verkkolähteitä. Tutkimusaineisto muodostui kolmen nurmikokeen tutkimustuloksista satovuosilta 2013 ja 2014. Kokeiden viljelyolosuhteet on tehty vastaamaan tavanomaisia neljännen viljely-vyöhykkeen olosuhteita.
Kokeiden tulosten perusteella voin todeta, että suurten nurmisatojen kuluttamat ravinnemäärät ovat selkeästi enimmäislannoitusmääriä suurempia. Nurmen satotasot olivat kokeissa keskimää-rin reilusti yli 10000 kg ka / ha, mikä puoltaa runsasta ravinteiden kulutusta. Kokeissa saavutetut satotasot vastaavat myös käytännön nurmenviljelyssä saavutettuja satotasoja Pohjois-Pohjanmaan alueella. Ravinnetaseet olivat pääsääntöisesti negatiivisia jokaisen kokeen tuloksis-sa molempina satovuosina. Nurmenviljelyssä ravinnetaseiden laskeva kehitys osoittaa maan köyhtymistä Pohjois-Pohjanmaalla.
Karjatiloilla nurmirehun tarpeesta muodostuva nurmimonokulttuuri pakottaa tilan kasvivalikoiman nurmivaltaiseksi. Edullisesti tuotettu rehu on yksi merkittävimmistä tilan kannattavuuteen vaikut-tavista tekijöistä, joten suurten hehtaarisatojen saavuttaminen on olennaista. Runsaasta nurmen-viljelystä aiheutuvat maaperän ravinnetappiot ja ravinnetaseiden alijäämäisyys tekevät tuotannos-ta epävarmempaa. Tulevaisuudessa lannoitussuosituksissa tulisi huomioida erityisesti nurmien satotasokehitys ja sallia suurille sadoille kasvien ravinteidentarvetta vastaavat lannoitusmäärät.