Sijaisvanhempien kokemuksia yhteistyöstä lastensuojelun viranomaisten kanssa
Rajahalme, Maria (2015)
Rajahalme, Maria
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505117255
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505117255
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella lastensuojelun viranomaisten ja sijaisvanhempien välistä yhteistyötä lapsen kodinulkopuoliseen sijoitukseen liittyen. Tässä opinnäytetyössä oltiin kiinnostuneita ilmeneekö kyseisellä alueella kehittämistarpeita. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Satakunnan Sijaisvanhemmat ry:n kanssa, jonka käyttöön opinnäytetyö tuli.
Opinnäytetyö toteutettiin käyttämällä kvantitatiivis-kvalitatiivista kyselylomaketta, joka koostui strukturoiduista väittämistä ja avoimesta kysymyksestä. Kyselyyn osallistui Satakunnan Sijaisvanhemmat ry:n jäsenrekisteriin kuuluvia sijaisvanhempia systemaattisella otannalla (N=40). Kyselylomakkeita palautui 21 kappaletta. Vastatuista yksi jätettiin pois pienen vastausmäärän vuoksi. Näin ollen analysoitavia kyselylomakkeita oli 20 ja vastausprosentiksi muodostui 50. Aineisto analysoitiin käyttäen apuna Excel- ja Tixel-ohjelmia ja tulosten havainnollistamiseksi käytettiin graafisia kuvioita ja taulukoita. Avoin kysymys analysoitiin sisällön erittelyn avulla ja raportoitiin suorin lainauksin.
Sijaisvanhempien vastaukset väittämiin olivat melko vaihtelevia. Tutkimuksessa nousi esiin, että vaikka sosiaalityöntekijä vaihtui usein, se ei kuitenkaan vaikuttanut negatiivisesti yhteistyöhön. Tapaamisiin ja yhteydenpitoon oltiin pääasiassa tyytyväisiä, mutta sosiaalityöntekijän yhteydenpitoon kaivattiin säännöllisyyttä. Sijaisvanhemmat toivoivat enemmän arvostusta sosiaalityöntekijältä sekä tukea ja apua ongelmatilanteisiin. He toivoivat, että lapsen etu otettaisiin paremmin huomioon päätösten perustana sekä valtakunnallista organisaatiota, joka huolehtisi lastensuojelun yhdenmukaisuudesta.
Puutteista huolimatta, sijaisvanhemmat kuitenkin katsoivat yhteistyön sujuvan pääasiassa melko hyvin. Vastausten perusteella yhteistyön laatu näyttäisi pääasiassa olevan sidoksissa sosiaalityöntekijän ammattitaitoon, joka vaihtelee yksilöllisesti, sekä resursseihin, jotka vaikuttavat erityisesti sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämiseen. Tämän opinnäytetyön kysely tehtiin ainoastaan sijaisvanhemmille. Jatkotutkimuksena olisikin mielenkiintoista selvittää sosiaalityöntekijöiden näkökulmaa yhteistyöstä sijaisvanhempien kanssa.
Opinnäytetyö toteutettiin käyttämällä kvantitatiivis-kvalitatiivista kyselylomaketta, joka koostui strukturoiduista väittämistä ja avoimesta kysymyksestä. Kyselyyn osallistui Satakunnan Sijaisvanhemmat ry:n jäsenrekisteriin kuuluvia sijaisvanhempia systemaattisella otannalla (N=40). Kyselylomakkeita palautui 21 kappaletta. Vastatuista yksi jätettiin pois pienen vastausmäärän vuoksi. Näin ollen analysoitavia kyselylomakkeita oli 20 ja vastausprosentiksi muodostui 50. Aineisto analysoitiin käyttäen apuna Excel- ja Tixel-ohjelmia ja tulosten havainnollistamiseksi käytettiin graafisia kuvioita ja taulukoita. Avoin kysymys analysoitiin sisällön erittelyn avulla ja raportoitiin suorin lainauksin.
Sijaisvanhempien vastaukset väittämiin olivat melko vaihtelevia. Tutkimuksessa nousi esiin, että vaikka sosiaalityöntekijä vaihtui usein, se ei kuitenkaan vaikuttanut negatiivisesti yhteistyöhön. Tapaamisiin ja yhteydenpitoon oltiin pääasiassa tyytyväisiä, mutta sosiaalityöntekijän yhteydenpitoon kaivattiin säännöllisyyttä. Sijaisvanhemmat toivoivat enemmän arvostusta sosiaalityöntekijältä sekä tukea ja apua ongelmatilanteisiin. He toivoivat, että lapsen etu otettaisiin paremmin huomioon päätösten perustana sekä valtakunnallista organisaatiota, joka huolehtisi lastensuojelun yhdenmukaisuudesta.
Puutteista huolimatta, sijaisvanhemmat kuitenkin katsoivat yhteistyön sujuvan pääasiassa melko hyvin. Vastausten perusteella yhteistyön laatu näyttäisi pääasiassa olevan sidoksissa sosiaalityöntekijän ammattitaitoon, joka vaihtelee yksilöllisesti, sekä resursseihin, jotka vaikuttavat erityisesti sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämiseen. Tämän opinnäytetyön kysely tehtiin ainoastaan sijaisvanhemmille. Jatkotutkimuksena olisikin mielenkiintoista selvittää sosiaalityöntekijöiden näkökulmaa yhteistyöstä sijaisvanhempien kanssa.