Tukiviittomien käyttö päiväkodin arjessa
Uotila, Jenna; Pirhonen, Johanna (2015)
Uotila, Jenna
Pirhonen, Johanna
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505107133
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505107133
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, kuinka ennalta valitussa päiväkodissa käytetään tukiviittomia ja millaisia haasteita sekä mahdollisuuksia niiden käytöllä on. Tavoitteena on myös havainnoida, kuinka lapset oppivat opetettuja tukiviittomia. Opinnäytetyöprosessin kautta pyrimme innostamaan ja rohkaisemaan päiväkodin työntekijöitä tukiviittomien käyttöön.
Tämä opinnäytetyö on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka toteutettiin ryhmä- ja yksilöhaastatteluina. Toisena menetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia. Teemahaastattelut ja havainnoinnit toteutettiin kahtena eri kertana, joiden välillä oli noin kolme viikkoa. Teemahaastatteluun osallistui kaksi lastentarhanopettajaa ja neljä lastenhoitajaa. Päiväkodin kahdelle lapsiryhmälle opetettiin arjessa käytettäviä tukiviittomia tarinan ja lorun kautta sekä havainnointiin, kuinka he oppivat niitä. Ryhmien lapset olivat iältään 4–5-vuotiaita, ja ryhmässä oli keskimäärin seitsemän lasta.
Kahta eri lapsiryhmää havainnoitaessa huomattiin, että toinen lapsiryhmä oppi ja sisäisti opetetut tukiviittomat huomattavasti paremmin, kuin ensimmäinen lapsiryhmä, jossa työntekijöillä oli suurempi osaaminen tukiviittomien käyttöön. Kuitenkin voidaan todeta, että molempien ryhmien lapset oppivat tuokioiden aikana ne tukiviittomat, joita toistettiin usein esimerkiksi tutun lorun ja tarinan yhteydessä. Näitä olivat esimerkiksi maito, kengät ja takki.
Opinnäytetyön edetessä 60 % haastateltavista oli lisännyt omaa tukiviittomien käyttöään päiväkodin arjessa. Tyypillisiä tilanteita tukiviittomien käyttöön olivat esimerkiksi aamupiirituokiot, ruokailu-, vessa- ja pukeutumistilanteet. Tukiviittomiin kohdistuneet haasteet liittyivät muun muassa sanavaraston vähäisyyteen, ajan riittämättömyyteen ja uskallukseen käyttää tukiviittomia. Tukiviittomien käytön hyötyinä koettiin muun muassa seuraavanlaisia asioita: puhe menee paremmin perille, lapsen ääni saadaan kuuluviin ja ne toimivat muistitukena.
Kyseisen päiväkodin henkilökunta pitää tukiviittomia tärkeänä työ- ja kommunikointivälineenä, mutta suuri osa heistä ei koe omaavansa tarpeeksi suurta osaamista tukiviittomien käyttöön, mutta ovat halukkaita osallistumaan lisäkoulutuksiin. Hyviä menetelmiä tukiviittomien opettamiseen lapsille ovat esimerkiksi leikit, laulut, lorut ja mallioppiminen.
Tämä opinnäytetyö on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka toteutettiin ryhmä- ja yksilöhaastatteluina. Toisena menetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia. Teemahaastattelut ja havainnoinnit toteutettiin kahtena eri kertana, joiden välillä oli noin kolme viikkoa. Teemahaastatteluun osallistui kaksi lastentarhanopettajaa ja neljä lastenhoitajaa. Päiväkodin kahdelle lapsiryhmälle opetettiin arjessa käytettäviä tukiviittomia tarinan ja lorun kautta sekä havainnointiin, kuinka he oppivat niitä. Ryhmien lapset olivat iältään 4–5-vuotiaita, ja ryhmässä oli keskimäärin seitsemän lasta.
Kahta eri lapsiryhmää havainnoitaessa huomattiin, että toinen lapsiryhmä oppi ja sisäisti opetetut tukiviittomat huomattavasti paremmin, kuin ensimmäinen lapsiryhmä, jossa työntekijöillä oli suurempi osaaminen tukiviittomien käyttöön. Kuitenkin voidaan todeta, että molempien ryhmien lapset oppivat tuokioiden aikana ne tukiviittomat, joita toistettiin usein esimerkiksi tutun lorun ja tarinan yhteydessä. Näitä olivat esimerkiksi maito, kengät ja takki.
Opinnäytetyön edetessä 60 % haastateltavista oli lisännyt omaa tukiviittomien käyttöään päiväkodin arjessa. Tyypillisiä tilanteita tukiviittomien käyttöön olivat esimerkiksi aamupiirituokiot, ruokailu-, vessa- ja pukeutumistilanteet. Tukiviittomiin kohdistuneet haasteet liittyivät muun muassa sanavaraston vähäisyyteen, ajan riittämättömyyteen ja uskallukseen käyttää tukiviittomia. Tukiviittomien käytön hyötyinä koettiin muun muassa seuraavanlaisia asioita: puhe menee paremmin perille, lapsen ääni saadaan kuuluviin ja ne toimivat muistitukena.
Kyseisen päiväkodin henkilökunta pitää tukiviittomia tärkeänä työ- ja kommunikointivälineenä, mutta suuri osa heistä ei koe omaavansa tarpeeksi suurta osaamista tukiviittomien käyttöön, mutta ovat halukkaita osallistumaan lisäkoulutuksiin. Hyviä menetelmiä tukiviittomien opettamiseen lapsille ovat esimerkiksi leikit, laulut, lorut ja mallioppiminen.