Elämyspedagoginen kurssi: kokemuksellisuuksien tasot ja niiden hyödyntäminen ryhmänohjauksessa
Tuulari, Toni; Barco, Eleonora (2015)
Tuulari, Toni
Barco, Eleonora
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505087058
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505087058
Tiivistelmä
Kasvatuksellisen nuorisojärjestö Outward Bound Finland ry:n toimeksiantona järjestettiin elämyspedagoginen nuorisokurssi, joka toimi kenttänä liikuntasosiologi Arto Tiihosen kehittämän kokemuksellisuuksien teorian tutkimiselle. Jokainen hakee toiminnasta erilaisia kokemuksia ja tietyt kokemukset tuovat merkitystä tekemiseen. Opinnäytteessä tutkittiin neljän eri kokemuksellisuuden tason, elämys-, identiteetti-, osallisuus- ja toimijuuskokemuksien muutoksia yläkouluikäisten nuorten ryhmässä viiden päivän hajautetun kurssin aikana. Kurssi toteutettiin syksyn 2014 aikana ja se järjestettiin neljänä erillisenä tapaamisena, joista yksi tapaaminen oli kahden päivän pituinen yönyliretki.
Päätavoitteena oli tutkia, voiko ryhmästä tunnistaa erilaisia kokijatyyppejä ja sen avulla luoda kaikille mieluisia ja kehittäviä harjoitteita. Lisäksi tutkittiin, voiko ryhmän jakaa osaryhmiin näiden tyyppien perusteella. Kolmantena tutkimusongelmana oli, miten kokemuksellisuudet muuttuivat ryhmässä ja yksilössä kurssin aikana.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin havainnointia. Erilaisten kokijoiden tunnistamiseksi ja kokemuksellisuuksien muutosten esiintuomiseksi luotiin havainnointitaulukko, jonka ohjaajat täyttivät jokaisen tapaamiskerran jälkeen. Kurssin aikana pidettiin tutkimuspäiväkirjaa, jota käytettiin myöhemmin arvioinnin apuna. Jokaisesta oppilaasta tehtiin henkilökohtaiset arviot kurssihavainnoinnin perusteella. Elämyspedagogisen kurssin ohjaajien havainnot kirjattiin havainnointitaulukoihin, joiden pohjalta saatiin tuloksia oppilaiden kokemuksellisuuksista. Yön yli kestäneelle retkelle osallistuneita ja ei-retkelle osallistuneista otettiin otokset erikseen.
Tulokset osoittavat, että ryhmästä voidaan tunnistaa erilaisia kokijatyyppejä ja ryhmän kokemuksellisuuksissa tapahtui muutoksia kurssin aikana. Kokemuksellisuudet muuttuivat ryhmän osalta merkittävästi etenkin elämys- ja toimijuuskokemuksien osalta. Kyseiset kokemuksellisuudet muuttuivat suhteessa toisiinsa. Suurin osa muutoksista tulkittiin positiivisiksi ryhmän oppilaiden kehityksen kannalta, kun otetaan huomioon, että kaikkiin kokemuksellisuuksiin tulisi olla hyvä suhde.
Tuloksista voidaan päätellä, että lyhyenkin elämyspedagogisen kurssin aikana on mahdollista saada aikaan positiivisia muutoksia nuorissa. Kokemuksellisuuksien sisäistämisen ja oikeanlaisen havainnoinnin kautta ryhmänohjaajan on helpompi luoda harjoitteita yksilöiden tarpeet huomioiden. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ohjaajan on mahdollista vahvistaa yksilöiden heikoimpia kokemuksellisuuksia tunnistettuaan kokemustyypit ryhmästään. Kurssilla käytettyjä harjoitteita voi soveltaa ja ottaa mukaan mihin tahansa ryhmänohjaamiseen.
Päätavoitteena oli tutkia, voiko ryhmästä tunnistaa erilaisia kokijatyyppejä ja sen avulla luoda kaikille mieluisia ja kehittäviä harjoitteita. Lisäksi tutkittiin, voiko ryhmän jakaa osaryhmiin näiden tyyppien perusteella. Kolmantena tutkimusongelmana oli, miten kokemuksellisuudet muuttuivat ryhmässä ja yksilössä kurssin aikana.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin havainnointia. Erilaisten kokijoiden tunnistamiseksi ja kokemuksellisuuksien muutosten esiintuomiseksi luotiin havainnointitaulukko, jonka ohjaajat täyttivät jokaisen tapaamiskerran jälkeen. Kurssin aikana pidettiin tutkimuspäiväkirjaa, jota käytettiin myöhemmin arvioinnin apuna. Jokaisesta oppilaasta tehtiin henkilökohtaiset arviot kurssihavainnoinnin perusteella. Elämyspedagogisen kurssin ohjaajien havainnot kirjattiin havainnointitaulukoihin, joiden pohjalta saatiin tuloksia oppilaiden kokemuksellisuuksista. Yön yli kestäneelle retkelle osallistuneita ja ei-retkelle osallistuneista otettiin otokset erikseen.
Tulokset osoittavat, että ryhmästä voidaan tunnistaa erilaisia kokijatyyppejä ja ryhmän kokemuksellisuuksissa tapahtui muutoksia kurssin aikana. Kokemuksellisuudet muuttuivat ryhmän osalta merkittävästi etenkin elämys- ja toimijuuskokemuksien osalta. Kyseiset kokemuksellisuudet muuttuivat suhteessa toisiinsa. Suurin osa muutoksista tulkittiin positiivisiksi ryhmän oppilaiden kehityksen kannalta, kun otetaan huomioon, että kaikkiin kokemuksellisuuksiin tulisi olla hyvä suhde.
Tuloksista voidaan päätellä, että lyhyenkin elämyspedagogisen kurssin aikana on mahdollista saada aikaan positiivisia muutoksia nuorissa. Kokemuksellisuuksien sisäistämisen ja oikeanlaisen havainnoinnin kautta ryhmänohjaajan on helpompi luoda harjoitteita yksilöiden tarpeet huomioiden. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ohjaajan on mahdollista vahvistaa yksilöiden heikoimpia kokemuksellisuuksia tunnistettuaan kokemustyypit ryhmästään. Kurssilla käytettyjä harjoitteita voi soveltaa ja ottaa mukaan mihin tahansa ryhmänohjaamiseen.