Amerikanpyökki (Fagus grandifolia) ja sen mikrolisäysviljelmän aloitus
Korpi, Milla (2015)
Korpi, Milla
Hämeen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505076745
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505076745
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä suomalaista amerikanpyökkikantaa monistamalla mikrolisäyksen avulla Mustilan arboretumissa kasvavaa talvenkestävää puuyksilöä. Arboretum Mustila on opinnäytetyön tilaaja. Mustilassa on yritetty lisätä amerikanpyökkiä jo 20 vuotta, mutta siemenlisäys on vaikeaa, sillä kanadalaista alkuperää olevia siemeniä on vaikea saada oikeaan aikaan vuodesta. Hyviä siemenvuosia on harvoin ja siemenet säilyvät huonosti. Mustilan puuyksilö ei tuota siementä. Luonnonvaraiset amerikanpyökit lisääntyvät levinneisyysalueensa pohjoisosissa pääasiassa juurivesoista. Pistokaslisäyksestäkään ei ole apua laajempaan taimituotantoon. Tämän vuoksi mikrolisäys olisi onnistuessaan hyvä lisäystapa amerikanpyökille. Mikrolisäys on kasvullisen lisäyksen muoto, kuten pistokaslisäyskin, mutta mikrolisäyksen etuna on monistuksen nopeus. Siemenlisäystäkään ei voi unohtaa, sillä se on onnistuessaan paras lisäyskeino.
Opinnäytetyön käytännön osuus tehtiin kevättalvella 2013 Lepaan mikrolisäyslaboratoriossa. Kasvualustojen valmistaminen aloitettiin 15.1. Ravintoalustoja oli kokeilussa kolme; MS (Murashige & Skoog medium), ACM (aspen culture medium) ja WPM (woody plant medium). Kaikissa kasvualustoissa oli samat hormonimäärät; BAP 1 mg/l ja NAA 0,1 mg/l. WPM on yhdistelmä kahdesta muusta alustasta. Amerikanpyökin solukkoviljelmää yritettiin aloittaa preparoiduista silmuista. Silmujenhakumatkoja Mustilan puistometsään tehtiin kolme kuukauden välein, 10.2., 2.3. ja 5.4. Keräyskertojen välillä on eroa ajallisesti, sillä tarkoituksena oli vertailla, vaikuttaako aloitusajankohta lopputulokseen. Silmuja saatiin kerättyä alaoksista, juurivesoista ja vesiversosta. Silmujen keräys osoittautui vaikeaksi lumitilanteen vuoksi. Sterilointimenetelmiä oli kokeilussa neljä. Niistä mikään ei osoittautunut riittäväksi, sillä kaikki 136 silmua infektoituivat tai kuolivat lopulta. Infektoituminen oli kokeessa pääasiallinen syy lisäyksen epäonnistumiseen. Kasvualustat vaikuttivat sopivan amerikanpyökille. Kokeen voisi toistaa niin, että käytettäisiin samoja kasvualustoja, mutta sterilointimenetelmiä ja kokeen aloitusajankohtaa muutettaisiin. Lisäystä voisi kokeilla keväällä kasvuun lähteneistä oksankärkipaloista.
Opinnäytetyön käytännön osuus tehtiin kevättalvella 2013 Lepaan mikrolisäyslaboratoriossa. Kasvualustojen valmistaminen aloitettiin 15.1. Ravintoalustoja oli kokeilussa kolme; MS (Murashige & Skoog medium), ACM (aspen culture medium) ja WPM (woody plant medium). Kaikissa kasvualustoissa oli samat hormonimäärät; BAP 1 mg/l ja NAA 0,1 mg/l. WPM on yhdistelmä kahdesta muusta alustasta. Amerikanpyökin solukkoviljelmää yritettiin aloittaa preparoiduista silmuista. Silmujenhakumatkoja Mustilan puistometsään tehtiin kolme kuukauden välein, 10.2., 2.3. ja 5.4. Keräyskertojen välillä on eroa ajallisesti, sillä tarkoituksena oli vertailla, vaikuttaako aloitusajankohta lopputulokseen. Silmuja saatiin kerättyä alaoksista, juurivesoista ja vesiversosta. Silmujen keräys osoittautui vaikeaksi lumitilanteen vuoksi. Sterilointimenetelmiä oli kokeilussa neljä. Niistä mikään ei osoittautunut riittäväksi, sillä kaikki 136 silmua infektoituivat tai kuolivat lopulta. Infektoituminen oli kokeessa pääasiallinen syy lisäyksen epäonnistumiseen. Kasvualustat vaikuttivat sopivan amerikanpyökille. Kokeen voisi toistaa niin, että käytettäisiin samoja kasvualustoja, mutta sterilointimenetelmiä ja kokeen aloitusajankohtaa muutettaisiin. Lisäystä voisi kokeilla keväällä kasvuun lähteneistä oksankärkipaloista.