Päiväkodin uskontokasvatus moniuskontoisissa ryhmissä
Stöd, Enni (2015)
Stöd, Enni
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505076668
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505076668
Tiivistelmä
Uskontokasvatuksella on vakiintunut asema suomalaisessa varhaiskasvatuksessa. Alati kasvava monikulttuurisuus ja –uskontoisuus päiväkotiryhmissä tuovat lisähaasteita uskontokasvatuksen järjestämiselle ja sisällölle. Moniuskontoisuutta tarkastellaan tässä tutkimuksessa yhtenä monikulttuurisuuden osa-alueena. Varhaiskasvatuksen uskontokasvatusta lähestytään tarkastelemalla sen perinnettä, historiaa, lakisääteistä asemaa, käytännön toteutusta päiväkodeissa sekä seurakuntien ja päiväkotien yhteistyötä.
Tämän laadullisen tutkimuksen tutkimusmenetelmänä ovat olleet teemahaastattelut, jotka toteutettiin aikavälillä joulukuusta 2014 helmikuuhun 2015 Turun Varissuolla. Kuutta kunnallisessa päiväkodissa käyvän lapsen vanhempaa haastateltiin. Haastateltavat olivat maahanmuuttajataustaisia ja kuvailivat uskonnolliseksi vakaumuksekseen muun kuin evankelis-luterilaisen kristinuskon. Haastateltavat kuvailivat uskonnollisen vakaumuksensa olevan joko islamilainen, katolinen tai helluntalainen kristinusko. Vanhempien näkemyksiä ja kokemuksia varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksesta pyrittiin selvittämään haastatteluissa. Vanhemmilta kysyttiin, minkälaisia toiveita heillä on varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen suhteen ja miten aiheesta on keskusteltu ja tiedotettu päiväkodissa. Myös vanhempien perusteluja heidän lastensa osallistumiselle tai osallistumattomuudelle päiväkodin uskontokasvatukseen pohdittiin.
Tutkimuksessa selvisi, että monet perheet harjoittavat omaa uskontoaan aktiivisesti kotona ja samalla heidän lapsensa osallistuvat uskonnolliseen kasvatukseen päiväkodissa. Lapset oppivat siis jo varhaislapsuudessaan kahdesta eri uskonnosta. Vanhemmat kokivat varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen enimmäkseen positiivisena asiana, mutta olivat huolissaan sen mahdollisesta tunnustuksellisesta sisällöstä. Uskontokasvatuksen toivottiin opettavan lapsille yleismaailmallisia eettisiä arvoja sekä tapa- ja kulttuurikasvatusta Suomen ja muiden maiden perinteistä. Vanhempien kokemukset varhaiskasvatuksen uskontokasvatukseen liittyvästä tiedotuksesta ja keskusteluista päivähoitohenkilökunnan kanssa olivat hyvin vaihtelevia.
Tämän laadullisen tutkimuksen tutkimusmenetelmänä ovat olleet teemahaastattelut, jotka toteutettiin aikavälillä joulukuusta 2014 helmikuuhun 2015 Turun Varissuolla. Kuutta kunnallisessa päiväkodissa käyvän lapsen vanhempaa haastateltiin. Haastateltavat olivat maahanmuuttajataustaisia ja kuvailivat uskonnolliseksi vakaumuksekseen muun kuin evankelis-luterilaisen kristinuskon. Haastateltavat kuvailivat uskonnollisen vakaumuksensa olevan joko islamilainen, katolinen tai helluntalainen kristinusko. Vanhempien näkemyksiä ja kokemuksia varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksesta pyrittiin selvittämään haastatteluissa. Vanhemmilta kysyttiin, minkälaisia toiveita heillä on varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen suhteen ja miten aiheesta on keskusteltu ja tiedotettu päiväkodissa. Myös vanhempien perusteluja heidän lastensa osallistumiselle tai osallistumattomuudelle päiväkodin uskontokasvatukseen pohdittiin.
Tutkimuksessa selvisi, että monet perheet harjoittavat omaa uskontoaan aktiivisesti kotona ja samalla heidän lapsensa osallistuvat uskonnolliseen kasvatukseen päiväkodissa. Lapset oppivat siis jo varhaislapsuudessaan kahdesta eri uskonnosta. Vanhemmat kokivat varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen enimmäkseen positiivisena asiana, mutta olivat huolissaan sen mahdollisesta tunnustuksellisesta sisällöstä. Uskontokasvatuksen toivottiin opettavan lapsille yleismaailmallisia eettisiä arvoja sekä tapa- ja kulttuurikasvatusta Suomen ja muiden maiden perinteistä. Vanhempien kokemukset varhaiskasvatuksen uskontokasvatukseen liittyvästä tiedotuksesta ja keskusteluista päivähoitohenkilökunnan kanssa olivat hyvin vaihtelevia.