Perhetyön merkitys omaisten näkökulmasta nuorisopsykiatrian osastolla
Asikainen, Maarit (2015)
Asikainen, Maarit
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505076617
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505076617
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää nuorisopsykiatrian osastolla toteu-tettua perhetyötä omaisten näkökulmasta. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada omai-silta tietoa siitä, miten heidän mielestään perhetyötä pitäisi kehittää, jotta se vastaisi entistä paremmin heidän tarpeita.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin tähän opinnäytetyöhön tehdyllä kyselylomakkeella. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat vuonna 2013 syksyllä ja vuonna 2014 keväällä hoidossa olleiden nuorten omaiset, joita oli 50. Osastonsihteeri lähetti kyselylomakkeet omaisille kotiin helmikuussa 2015 ja vastausaikaa oli kolme viikkoa. Opinnäytetyöntekijä haki osas-tolta maaliskuussa 2015 kyselylomakkeet, joita oli tullut 15, joten vastausprosentiksi muodostui 30. Kvantitatiivinen aineisto taulukoitiin ja tutkimuksen tulokset esitettiin sanallisesti ja osittain kuvioina.
Tutkimustulosten mukaan perhetyötä oli tehty jokaisen kyselyyn vastanneen omaisen mukaan. Yli kolmen kuukauden osastohoitojaksolla perhetyö oli toteutunut perheta-paamisen, hoitokokouksen, kotikäynnin ja kehityskaavion osalta, eli kaikilla osa-alueilla joita tutkija oli kysynyt.
Tutkimustuloksista selvisi, että kyselyyn vastanneiden omaisten ajatukset olivat pää-sääntöisesti osastohoidon perhetyöstä positiivisia. Perhetyötä oli monen omaisen mielestä riittävästi. Kyselyyn vastanneet omaiset olisivat toivoneet eri hoitotyön ammattilaisten kanssa keskusteluja enemmän ja useammin kuin mitä hoitojakson ai-kana oli toteutunut. Tutkimustulosten mukaan perhetyö tuki perhettä nuoren osasto-hoidon aikana. Noin puolet vastaajista ei kokenut perhetyön auttaneen ratkomaan nuoren ongelmallista tilannetta tai auttanut ymmärtämään nuoren tilannetta.
Kehittämisehdotuksista esille nousi nuoren sairaus, josta toivottiin saavan entistä enemmän tietoa. Osa omaisista koki, etteivät he tulleet tarpeeksi kuulluiksi. Henkilö-kunnan liiallinen vaihtuvuus koettiin haastavana. Jos lääkäreitä oli monia hoitojakson aikana, niin kaikilla oli erilainen näkemys nuoresta. Omahoitajien vaihtuvuus taas teki haastavammaksi luottamuksen saavuttamisen ja koettiin, että hoitojakso alkaa taas alusta. Jatkotutkimuksena voidaan kuvata nuoren kokemuksia osaston perhetyöstä, sekä jatkossa voisi myös harkita osastolle asiakaspalautetta omaisen näkökulmasta. Tällöin pystyisi nopeasti reagoimaan perhetyöhön ja sen mahdollisiin puutteisiin ja näin myös henkilökunta saisi palautteen perhetyön toteutuksesta.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin tähän opinnäytetyöhön tehdyllä kyselylomakkeella. Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat vuonna 2013 syksyllä ja vuonna 2014 keväällä hoidossa olleiden nuorten omaiset, joita oli 50. Osastonsihteeri lähetti kyselylomakkeet omaisille kotiin helmikuussa 2015 ja vastausaikaa oli kolme viikkoa. Opinnäytetyöntekijä haki osas-tolta maaliskuussa 2015 kyselylomakkeet, joita oli tullut 15, joten vastausprosentiksi muodostui 30. Kvantitatiivinen aineisto taulukoitiin ja tutkimuksen tulokset esitettiin sanallisesti ja osittain kuvioina.
Tutkimustulosten mukaan perhetyötä oli tehty jokaisen kyselyyn vastanneen omaisen mukaan. Yli kolmen kuukauden osastohoitojaksolla perhetyö oli toteutunut perheta-paamisen, hoitokokouksen, kotikäynnin ja kehityskaavion osalta, eli kaikilla osa-alueilla joita tutkija oli kysynyt.
Tutkimustuloksista selvisi, että kyselyyn vastanneiden omaisten ajatukset olivat pää-sääntöisesti osastohoidon perhetyöstä positiivisia. Perhetyötä oli monen omaisen mielestä riittävästi. Kyselyyn vastanneet omaiset olisivat toivoneet eri hoitotyön ammattilaisten kanssa keskusteluja enemmän ja useammin kuin mitä hoitojakson ai-kana oli toteutunut. Tutkimustulosten mukaan perhetyö tuki perhettä nuoren osasto-hoidon aikana. Noin puolet vastaajista ei kokenut perhetyön auttaneen ratkomaan nuoren ongelmallista tilannetta tai auttanut ymmärtämään nuoren tilannetta.
Kehittämisehdotuksista esille nousi nuoren sairaus, josta toivottiin saavan entistä enemmän tietoa. Osa omaisista koki, etteivät he tulleet tarpeeksi kuulluiksi. Henkilö-kunnan liiallinen vaihtuvuus koettiin haastavana. Jos lääkäreitä oli monia hoitojakson aikana, niin kaikilla oli erilainen näkemys nuoresta. Omahoitajien vaihtuvuus taas teki haastavammaksi luottamuksen saavuttamisen ja koettiin, että hoitojakso alkaa taas alusta. Jatkotutkimuksena voidaan kuvata nuoren kokemuksia osaston perhetyöstä, sekä jatkossa voisi myös harkita osastolle asiakaspalautetta omaisen näkökulmasta. Tällöin pystyisi nopeasti reagoimaan perhetyöhön ja sen mahdollisiin puutteisiin ja näin myös henkilökunta saisi palautteen perhetyön toteutuksesta.