"Kuleya mimba si kazi: kazi ni kuleva mwana"- "Raskaaksi tulo ei ole työtä: työtä on lapsen kasvatus" : kvantitatiivinen tutkimus alle 7-vuotiaan tansanialaisen lapsen kasvatuksesta ja perheestä.
Varjus, Anni-Helmi (2015)
Varjus, Anni-Helmi
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505076572
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505076572
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni on kvantitatiivinen tutkimus tansanialaisesta kasvatuskulttuurista ja perheestä. Keräsin opinnäytetyöaineistoni Tansaniassa Moshin kaupungissa Majengon terveyskeskuksen neuvolassa. Toteutin aineistonkeruuni strukturoidulla kyselylomakkeella, joka käännettiin swahilinkielelle. Aineistoni koostuu yhteensä sadasta (100) kyselylomakkeesta. Kaikki kyselyyni vastanneet ovat tansanialaisia alle 7 – vuotiaan lapsen äitejä. Keräsin tutkimusaineistoni neljän viikon neuvolaharjoitteluni aikana 27.11.2014–19.12.2014.
Innostukseni Afrikkaa kohtaan heräsi syksyllä 2013 tekemässäni harjoitteluvaihdossa Swazimaahan. Siellä minulla syntyi unelma päättöharjoittelun tekemisestä sekä opinnäytetyöaineiston keräämisestä jossakin Afrikan maassa. Päädyin Tansaniaan neuvolaan, paikallisen kasvatuksen ja perheen pariin. Kokonaisuutena opinnäytetyön tekeminen on ollut yhden unelman toteuttamista.
Opinnäytetyöni tavoite on tutkia tansanialaisen kasvatuskulttuurin ja perheen piirteitä. Olen rajannut tutkimukseni koskemaan alle 7 – vuotiaan lapsen saamaa kasvatusta ja hänen perhettään. Tutkimuskysymykseni ovat: ”Millaisissa perheissä alle 7-vuotiaat tansanialaiset lapset elävät?” ja ”Millaista on tansanialaisten vanhempien alle 7-vuotiaiden lasten kasvatus?”. Kvantitatiivista tutkimusaineistoani värittää etnografinen otteeni. Olen analyysissani panostanut numeeristen tulosten lisäksi havaitsemistani kulttuurisista piirteistä kirjoittamiseen.
Huomattavin tutkimustulokseni on, että tansanialaiset alle 7 –vuotiaat lapset elävät vähitellen länsimaistuvissa perheissä saaden sen kehityksen mukaista kasvatusta. Perheen ja kasvatuksen länsimaistuminen on kuitenkin tapahtunut niin, että perinteiset konservatiiviset perheroolit ovat edelleen vahvasti läsnä. Laajennetut perheet ja perinteiseen hoivaan perustuva kasvatus ovat tutkimukseni mukaan vähitellen väistymässä länsimaisen ydinperheen, yksinhuoltajuuden ja kasvatusajattelun tieltä. Alle 7 – vuotiaan lapsen kasvatuksessa rakentavan ohjauksen, vuorovaikutuksen ja koulutuksen arvostaminen ovat yleistymässä ja suurin osa äideistä tarjoaa lapsilleen tasapuolisesti rakkautta ja rajoja. Havaintojeni mukaan perinteistä hoivaa painottavan kulttuurin piirteet ovat edelleen nähtävissä äitien kasvatustavoissa, osittain jopa saamieni tulosten vastaisesti. Uskonkin perinteisten tapojen muutoksen länsimaisempaan suuntaan tapahtuvan hiljalleen sanoista teoiksi.
Innostukseni Afrikkaa kohtaan heräsi syksyllä 2013 tekemässäni harjoitteluvaihdossa Swazimaahan. Siellä minulla syntyi unelma päättöharjoittelun tekemisestä sekä opinnäytetyöaineiston keräämisestä jossakin Afrikan maassa. Päädyin Tansaniaan neuvolaan, paikallisen kasvatuksen ja perheen pariin. Kokonaisuutena opinnäytetyön tekeminen on ollut yhden unelman toteuttamista.
Opinnäytetyöni tavoite on tutkia tansanialaisen kasvatuskulttuurin ja perheen piirteitä. Olen rajannut tutkimukseni koskemaan alle 7 – vuotiaan lapsen saamaa kasvatusta ja hänen perhettään. Tutkimuskysymykseni ovat: ”Millaisissa perheissä alle 7-vuotiaat tansanialaiset lapset elävät?” ja ”Millaista on tansanialaisten vanhempien alle 7-vuotiaiden lasten kasvatus?”. Kvantitatiivista tutkimusaineistoani värittää etnografinen otteeni. Olen analyysissani panostanut numeeristen tulosten lisäksi havaitsemistani kulttuurisista piirteistä kirjoittamiseen.
Huomattavin tutkimustulokseni on, että tansanialaiset alle 7 –vuotiaat lapset elävät vähitellen länsimaistuvissa perheissä saaden sen kehityksen mukaista kasvatusta. Perheen ja kasvatuksen länsimaistuminen on kuitenkin tapahtunut niin, että perinteiset konservatiiviset perheroolit ovat edelleen vahvasti läsnä. Laajennetut perheet ja perinteiseen hoivaan perustuva kasvatus ovat tutkimukseni mukaan vähitellen väistymässä länsimaisen ydinperheen, yksinhuoltajuuden ja kasvatusajattelun tieltä. Alle 7 – vuotiaan lapsen kasvatuksessa rakentavan ohjauksen, vuorovaikutuksen ja koulutuksen arvostaminen ovat yleistymässä ja suurin osa äideistä tarjoaa lapsilleen tasapuolisesti rakkautta ja rajoja. Havaintojeni mukaan perinteistä hoivaa painottavan kulttuurin piirteet ovat edelleen nähtävissä äitien kasvatustavoissa, osittain jopa saamieni tulosten vastaisesti. Uskonkin perinteisten tapojen muutoksen länsimaisempaan suuntaan tapahtuvan hiljalleen sanoista teoiksi.