Taiteen ja kristinuskon vuorovaikutus : Teatteritoiminta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä
Keskikiikonen, Kerttu (2015)
Keskikiikonen, Kerttu
Centria ammattikorkeakoulu (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu)
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505076532
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505076532
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä kirjoittaja tutki taiteen ja kristinuskon vuorovaikutusta ja suhdetta teatteritaiteen näkökulmasta. Tutkimus rakentui teatterin ja kristinuskon suhteen lyhyestä historian käsittelystä työn alussa ja eteni tarkastelemaan ilmiöiden luonteita ja ominaisuuksia. Näiden pohdintojen pohjalta tutkimus eteni kohti teatteritoimintaa osana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa. Tätä kirjoittaja käsitteli teatteri-ilmaisun ohjaajan näkökulmasta sekä esittävän että soveltavan teatterin käsitteiden kautta. Teatteritoimintaa seurakunnassa tutkittiin kahdessa käytännön esimerkissä. Ensimmäinen esimerkki oli Hyvinkään seurakunnan Teatteri Betan toiminta. Aineistona käytettiin kesällä 2014 Betan näyttelijöille tehtyjä teemahaastatteluja sekä teatterin ohjaajalle tehtyjä haastatteluja. Toinen esimerkki oli lapsille suunnattu Tutkimusmatkapaja – niminen teatterityöpajasarja, joka toteutettiin kesällä 2014 Suomen evankelis-luterilaisen Kansanlähetyksen Kansanlähetysopiston tapahtumassa.
Opinnäytetyön tutkimusote oli autoetnografinen. Tutkimuksen päätavoitteena oli selventää kirjoittajan omia ajatuksia aiheesta asettamalla ne rinnakkain muiden taiteilijoiden ja tutkijoiden ajatusten ja kokemusten kanssa. Kirjoittaja kysyi, mitä teatterin ja kristinuskon suhde pitää sisällään. Kirjoittaja kysyi myös miten ja miksi teatteritoiminta sopii tai sopisi osaksi seurakunnan toimintaa.
Tutkimuksessa todettiin kristinuskon ja teatterin olevan monin tavoin samankaltaiset ilmiöt. Kuitenkin ilmiöiden todettiin olevan myös erilaisia ja niiden ymmärtämisen kannalta löydettiin yksi selvästi yhteinen tekijä; omakohtaisen kokemuksen merkitys. Tutkimuksessa todettiin käytännön esimerkkien olevan hedelmällisiä esimerkkejä kristinuskon ja taiteen vuorovaikutuksen toteutumisesta. Lopulta todettiin, että aihe kaipaisi tässä työssä tutkittujen teatteritoiminnan muotojen lisäksi jatkoideointia vielä monimuotoisemmasta teatterin soveltamisesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä.
Opinnäytetyön tutkimusote oli autoetnografinen. Tutkimuksen päätavoitteena oli selventää kirjoittajan omia ajatuksia aiheesta asettamalla ne rinnakkain muiden taiteilijoiden ja tutkijoiden ajatusten ja kokemusten kanssa. Kirjoittaja kysyi, mitä teatterin ja kristinuskon suhde pitää sisällään. Kirjoittaja kysyi myös miten ja miksi teatteritoiminta sopii tai sopisi osaksi seurakunnan toimintaa.
Tutkimuksessa todettiin kristinuskon ja teatterin olevan monin tavoin samankaltaiset ilmiöt. Kuitenkin ilmiöiden todettiin olevan myös erilaisia ja niiden ymmärtämisen kannalta löydettiin yksi selvästi yhteinen tekijä; omakohtaisen kokemuksen merkitys. Tutkimuksessa todettiin käytännön esimerkkien olevan hedelmällisiä esimerkkejä kristinuskon ja taiteen vuorovaikutuksen toteutumisesta. Lopulta todettiin, että aihe kaipaisi tässä työssä tutkittujen teatteritoiminnan muotojen lisäksi jatkoideointia vielä monimuotoisemmasta teatterin soveltamisesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä.