Liian hyvä lautasmalli? Opasvihko ortoreksiasta yläkoululaisille
Hirvonen, Anni (2015)
Hirvonen, Anni
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505056000
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505056000
Tiivistelmä
Terveellisen ruoan pakkomielle, ortoreksia, on yksi uusimmista syömishäiriöiden muodoista ja sitä esiintyy noin yhdellä prosentilla väestöstämme. Ortoreksiassa syömiskäyttäytyminen on häiriintynyttä, ja ruoan terveellisyys määritellään sen ravintoarvojen, kasvupaikan ja tuotantotavan perusteella. Rajoittuneesta ruokavaliosta johtuen ortorektikon elimistö alkaa kärsiä erilaisista puutostiloista, mutta ongelmia ilmenee myös psyykkisellä ja sosiaalisella puolella. Kouluterveydenhoitaja on tärkeässä roolissa puhuttaessa syömishäiriöiden ennaltaehkäisystä, tunnistamisesta ja hoidosta. Ortoreksia on aiheena vasta vähän tutkittu ja toistaiseksi vailla omaa diagnoosiluokitustaan.
Opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä ortoreksian tunnettavuutta ja kehittää sen tunnistamista yläkoululaisten keskuudessa. Toiminnallisena tuotoksena tehtiin tietoperustaan pohjautuen ortoreksiasta opasvihko, jonka tehtävänä on antaa tietoa ja rohkaista nuoria hakeutumaan kouluterveydenhoitajalle aina tarpeen vaatiessa. Opasvihko toimii paitsi tiedonlähteenä, myös keskustelun tukena ja tilanteen kartoittajana. Opasvihko on arvioitu luetuttamalla se toimeksiantajan lisäksi kohderyhmään kuuluvilla nuorilla sekä aiheeseen perehtyneillä opiskelijoilla.
Jatkokehittämisideoita voisivat olla esimerkiksi kvantitatiiviset tutkimukset ortoreksian todellisesta esiintyvyydestä Suomessa. Myös jatkuvasti laajenevan fitness-ilmiön ja ortoreksian yhteyttä olisi mielenkiintoista tutkia.
Opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä ortoreksian tunnettavuutta ja kehittää sen tunnistamista yläkoululaisten keskuudessa. Toiminnallisena tuotoksena tehtiin tietoperustaan pohjautuen ortoreksiasta opasvihko, jonka tehtävänä on antaa tietoa ja rohkaista nuoria hakeutumaan kouluterveydenhoitajalle aina tarpeen vaatiessa. Opasvihko toimii paitsi tiedonlähteenä, myös keskustelun tukena ja tilanteen kartoittajana. Opasvihko on arvioitu luetuttamalla se toimeksiantajan lisäksi kohderyhmään kuuluvilla nuorilla sekä aiheeseen perehtyneillä opiskelijoilla.
Jatkokehittämisideoita voisivat olla esimerkiksi kvantitatiiviset tutkimukset ortoreksian todellisesta esiintyvyydestä Suomessa. Myös jatkuvasti laajenevan fitness-ilmiön ja ortoreksian yhteyttä olisi mielenkiintoista tutkia.