Kansainvälisen ja ekumeenisen toiminnan koulutusohjelma "Ketko" ekumeenisen kasvatuksen välineenä
Paulanto, Virpi (2015)
Paulanto, Virpi
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505055983
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505055983
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkin Suomen Ekumeenisen Neuvoston nuorisojaoston Kansainvälisen ja ekumeenisen toiminnan koulutusohjelmaa (KETKO). Tut-kimustehtävänäni oli selvittää millaisia tietoja ja taitoja koulutus tuottaa, mil-lainen vaikutus sillä on osallistujan työuraan ja kristilliseen identiteettiin sekä miten Ketko-koulutus toimii ekumeenisen kasvatuksen välineenä.
Tutkimusaineistoni koostui yhteensä kuudesta tarinasta. Viisi tarinaa oli kurssilaisten kirjoittamia ja yksi ketkosihteerin. Kaikki vastanneet olivat Suomen
evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. Narratiivit mahdollistivat huomion kiinnittämisen kertomuksiin tiedon välittäjänä ja antoivat äänen kurssin suorittaneille. Narratiivien sisällönanalyysilla löysin tutkimukselle merkittäviä elementtejä tutkimustehtäväni mukaisten kysymysten määrittämien teemojen alle.
Teoreettinen viitekehys rakentui konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä, opetussuunnitelma-ajattelun perusteista sekä ekumeenisen kasvatuksen käsitemäärittelyistä.
Tausta-aineistona oli teos ”Vieraasta tutuksi. Ketko 30 vuotta”.
Tutkimukseni osoitti koulutuksen antavan asiatietoa, kokemuksellista tietoa ja vierailijoiden ja toisten osallistujien välittämää tietoa. Ketko-koulutus vaikutti kurssilaisten ja ketkosihteerin työelämän valintoihin, pyrkimyksiin omien työtehtävien rajoissa luoda yhteyksiä eri kirkkokuntien välille sekä erityisen merkittävästi asenteiden ja kristityn identiteetin muodostumiseen. Ekumeenisena oppimisena Ketko-koulutuksessa korostui tietopuolista osaamista tärkeämpänä kristinuskon erilaisten ilmenemistapojen ymmärtäminen ja kunnioittaminen.
Ketko-koulutus osoittautui merkittäväksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenten ekumeenista oppimista edistäväksi kirkollisen aikuiskasvatuksen ja aikuiskoulutuksen välineeksi.
Tutkimusaineistoni koostui yhteensä kuudesta tarinasta. Viisi tarinaa oli kurssilaisten kirjoittamia ja yksi ketkosihteerin. Kaikki vastanneet olivat Suomen
evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. Narratiivit mahdollistivat huomion kiinnittämisen kertomuksiin tiedon välittäjänä ja antoivat äänen kurssin suorittaneille. Narratiivien sisällönanalyysilla löysin tutkimukselle merkittäviä elementtejä tutkimustehtäväni mukaisten kysymysten määrittämien teemojen alle.
Teoreettinen viitekehys rakentui konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä, opetussuunnitelma-ajattelun perusteista sekä ekumeenisen kasvatuksen käsitemäärittelyistä.
Tausta-aineistona oli teos ”Vieraasta tutuksi. Ketko 30 vuotta”.
Tutkimukseni osoitti koulutuksen antavan asiatietoa, kokemuksellista tietoa ja vierailijoiden ja toisten osallistujien välittämää tietoa. Ketko-koulutus vaikutti kurssilaisten ja ketkosihteerin työelämän valintoihin, pyrkimyksiin omien työtehtävien rajoissa luoda yhteyksiä eri kirkkokuntien välille sekä erityisen merkittävästi asenteiden ja kristityn identiteetin muodostumiseen. Ekumeenisena oppimisena Ketko-koulutuksessa korostui tietopuolista osaamista tärkeämpänä kristinuskon erilaisten ilmenemistapojen ymmärtäminen ja kunnioittaminen.
Ketko-koulutus osoittautui merkittäväksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenten ekumeenista oppimista edistäväksi kirkollisen aikuiskasvatuksen ja aikuiskoulutuksen välineeksi.