Oman tarinan rakentaminen taidelähtöisin menetelmin : -valtaistavan sosiaalityön väline lastensuojelun tyttöryhmässä
Kohtala, Mia; Porko, Petta (2015)
Kohtala, Mia
Porko, Petta
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504275187
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504275187
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin neljän laitoksessa asuvan tytön kokemuksia oman tarinan rakentamisesta ja taidelähtöisten menetelmien käytöstä sekä ohjaajien tulkinnat tyttöjen valtaistumisesta, menetelmän toimivuudesta ja taidelähtöisten menetelmien käytöstä lastensuojelutyössä. Tavoitteena oli antaa tytöille mahdollisuus työstää omaa elämäntarinaansa taidelähtöisin menetelmin, ja tätä kautta löytää oma äänensä. Tutkimuskysymyksenä oli, toimiiko oman narratiivin rakentaminen taidelähtöisten menetelmien keinoin valtaistavan sosiaalityön välineenä tässä tyttöryhmässä.
Tutkimuksen teoreettiset käsitteet olivat valtaistuminen ja narratiivisuus. Valtaistumisen määrittely perustui kriittisen sosiaalityön näkemykseen empowermentista ja menetelmän vaikuttavuuden arvioinnissa käytettiin kolmitasoista asteikkoa. Tutkimuksen teoriataustaan etsittiin tietoa taidelähtöisten menetelmien käytöstä lastensuojelussa, arjesta lastensuojelulaitoksessa, kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kokemuksista ja heidän valtaistumisen tarpeistaan.
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksellisella otteella. Tekijät suunnittelivat ja ohjasivat itse ryhmätoiminnan, jonka pohjalta tutkimusaineisto kerättiin. Aineistonkeruumenetelmät olivat ryhmään osallistuneiden tyttöjen ja lastensuojeluyksikön kolmen ohjaajan teemahaastattelut sekä tekijöiden tutkimuspäiväkirjat, ryhmätapaamisten havainnointi ja kirjalliset anonyymit palautteet tytöiltä. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että oman tarinan rakentaminen taidelähtöisten menetelmien avulla toimi tämän tyttöryhmän kanssa valtaistavan sosiaalityön välineenä. Kaksi tytöistä koki valtaistumista yksilön ja ryhmän tasolla, ja kahden tytön kohdalla valtaistuminen ulottui myös yhteisön tasolle. Johtopäätös on, että menetelmän keskeisimmät valtaistumista tukevat seikat olivat osallistava työote, kontrollista vapaa tila, dialogisuus sekä oman narratiivin rakentamisen myötä herännyt tietoisuus.
Tutkimuksen teoreettiset käsitteet olivat valtaistuminen ja narratiivisuus. Valtaistumisen määrittely perustui kriittisen sosiaalityön näkemykseen empowermentista ja menetelmän vaikuttavuuden arvioinnissa käytettiin kolmitasoista asteikkoa. Tutkimuksen teoriataustaan etsittiin tietoa taidelähtöisten menetelmien käytöstä lastensuojelussa, arjesta lastensuojelulaitoksessa, kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kokemuksista ja heidän valtaistumisen tarpeistaan.
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksellisella otteella. Tekijät suunnittelivat ja ohjasivat itse ryhmätoiminnan, jonka pohjalta tutkimusaineisto kerättiin. Aineistonkeruumenetelmät olivat ryhmään osallistuneiden tyttöjen ja lastensuojeluyksikön kolmen ohjaajan teemahaastattelut sekä tekijöiden tutkimuspäiväkirjat, ryhmätapaamisten havainnointi ja kirjalliset anonyymit palautteet tytöiltä. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että oman tarinan rakentaminen taidelähtöisten menetelmien avulla toimi tämän tyttöryhmän kanssa valtaistavan sosiaalityön välineenä. Kaksi tytöistä koki valtaistumista yksilön ja ryhmän tasolla, ja kahden tytön kohdalla valtaistuminen ulottui myös yhteisön tasolle. Johtopäätös on, että menetelmän keskeisimmät valtaistumista tukevat seikat olivat osallistava työote, kontrollista vapaa tila, dialogisuus sekä oman narratiivin rakentamisen myötä herännyt tietoisuus.