"Että meillä meillä olis rohkeutta myös tehdä asioita toisin" : Diakoniatyöntekijöiden näkemyksiä hädän ääripäässä olevien ihmisten kanssa työskentelystä.
Yrjölä, Janne; Nurmi, Noora (2015)
Yrjölä, Janne
Nurmi, Noora
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504275112
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504275112
Tiivistelmä
Nurmi, Noora ja Yrjölä, Janne. ”Että meillä olis rohkeutta myös tehdä asioita toisin.” Diakoniatyöntekijöiden näkeyksiä hädän ääripäässä olevien ihmisten kanssa työskentelystä. Kevät 2015 69s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoitus oli tarkastella kirkkojärjestykseen kirjatun diakoniatyön määritelmän toimivuutta ja sen merkitystä diakoniatyön suunnittelussa, kehittämisessä ja toteutuksessa. Vuonna 1943 kirjattu määritelmä on pysynyt pitkälti saman sisältöisenä tähän päivään asti. Se kertoo diakoniatyön olevan työtä hädän ääripäässä, siellä missä hätä on suurin ja missä muuta apua ei ole saatavilla. Halusimme selvittää onko diakoniatyön merkittävin sisältö edelleen työssä hädänalaisten parissa ja miten se seurakunnissa näkyy.
Opinnäytetyötä varten haastateltiin Raision ja Riihimäen seurakuntien diakoniatyöntekijöitä heidän näkemyksistään. Haastatteluissa kysyttiin näkemyksiä tämän päivän hädänalaisista, työajan kohdentamisesta hädänalaisille ihmisille, työn suunnittelusta ja kehittämisestä sekä unelmista diakoniatyön tulevaisuuteen liittyen. Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelemalla sitä keskeisten merkityssisältöjen löytämiseksi.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että kirkkojärjestyksen määritelmä hädänalaisten auttamisesta oli edelleen ajankohtainen ja keskeinen diakoniatyön missio. Esille tuli myös ristiriitaista tietoa hädänalaisten kanssa tehtävästä työstä ja sen suunnittelusta. Diakoniatyö on rakentunut vuosien saatossa nykyiselleen reagoiden yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Osa tämän hetken toiminnasta, niin tärkeää kuin olikin, koettiin myös rasitteeksi ja esteeksi uuden luomiselle. Huolimatta hädänalaisten auttamisen keskeisyydestä diakoniatyöntekijät tekivät työtä muillakin perusteilla valikoituneiden asiakkaiden kanssa. Diakoniatyöntekijät haaveilivat avoimesta diakoniasta ja kattavasta etsivästä työstä.
Opinnäytetyö osoitti, että tutkimusseurakunnissa tehtiin arvokasta ja tarpeellista työtä. Työn sisältö oli kuitenkin osittain ristiriidassa diakoniatyön määritelmän kanssa. Tutkimustulokset kutsuvat ja mahdollistavat kirkon diakoniatyön tutkimaan oman työnsä sisältöä ja valintoja sekä niiden perusteluja
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Järvenpää. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus.
Opinnäytetyön tarkoitus oli tarkastella kirkkojärjestykseen kirjatun diakoniatyön määritelmän toimivuutta ja sen merkitystä diakoniatyön suunnittelussa, kehittämisessä ja toteutuksessa. Vuonna 1943 kirjattu määritelmä on pysynyt pitkälti saman sisältöisenä tähän päivään asti. Se kertoo diakoniatyön olevan työtä hädän ääripäässä, siellä missä hätä on suurin ja missä muuta apua ei ole saatavilla. Halusimme selvittää onko diakoniatyön merkittävin sisältö edelleen työssä hädänalaisten parissa ja miten se seurakunnissa näkyy.
Opinnäytetyötä varten haastateltiin Raision ja Riihimäen seurakuntien diakoniatyöntekijöitä heidän näkemyksistään. Haastatteluissa kysyttiin näkemyksiä tämän päivän hädänalaisista, työajan kohdentamisesta hädänalaisille ihmisille, työn suunnittelusta ja kehittämisestä sekä unelmista diakoniatyön tulevaisuuteen liittyen. Haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelemalla sitä keskeisten merkityssisältöjen löytämiseksi.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että kirkkojärjestyksen määritelmä hädänalaisten auttamisesta oli edelleen ajankohtainen ja keskeinen diakoniatyön missio. Esille tuli myös ristiriitaista tietoa hädänalaisten kanssa tehtävästä työstä ja sen suunnittelusta. Diakoniatyö on rakentunut vuosien saatossa nykyiselleen reagoiden yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Osa tämän hetken toiminnasta, niin tärkeää kuin olikin, koettiin myös rasitteeksi ja esteeksi uuden luomiselle. Huolimatta hädänalaisten auttamisen keskeisyydestä diakoniatyöntekijät tekivät työtä muillakin perusteilla valikoituneiden asiakkaiden kanssa. Diakoniatyöntekijät haaveilivat avoimesta diakoniasta ja kattavasta etsivästä työstä.
Opinnäytetyö osoitti, että tutkimusseurakunnissa tehtiin arvokasta ja tarpeellista työtä. Työn sisältö oli kuitenkin osittain ristiriidassa diakoniatyön määritelmän kanssa. Tutkimustulokset kutsuvat ja mahdollistavat kirkon diakoniatyön tutkimaan oman työnsä sisältöä ja valintoja sekä niiden perusteluja