Vanhempien suru ja siitä selviytyminen lapsen kuoleman jälkeen
Hänninen, Kirsi-Marja; Isokoski, Niina; Vähäsarja, Elisa (2015)
Hänninen, Kirsi-Marja
Isokoski, Niina
Vähäsarja, Elisa
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504254997
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504254997
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata vanhempien surua ja siitä selviytymistä lapsen kuoleman jälkeen. Opinnäytetyö pyrkii selvittämään miten äidit ja isät kuvaavat lapsen menetyksen aiheuttamaa surua, sekä mikä on auttanut vanhempia selviytymään surusta. Työn tavoitteena on kehittää lasten ja nuorten hoitotyön opetusta sekä tuottaa materiaalia ja tietoa opetuksen tueksi. Tavoitteena on myös antaa hoitohenkilöstölle valmiuksia kohdata surutyötä tekevä vanhempi näyttöön perustuen parhaalla mahdollisella tavalla.
Opinnäytetyö toteutettiin katsauksena kirjallisuuteen. Aineiston keruu aloitettiin tekemällä tiedonhakuja aiheesta eri tietokantoja ja hakusanoja hyödyntäen. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että vanhempia auttoi surusta selviytymisessä sureminen, aktiivinen toiminta, usko korkeampaan voimaan, kuoleman kohtaaminen, tuen saaminen ja antaminen sekä henkilökohtaiset voimavarat ja usko tulevaisuuteen. Vanhemmat mainitsivat osan tekijöistä sekä selviytymistä edistävänä, että estävänä tekijänä. Opinnäytetyössä on kuitenkin huomioitu ainoastaan selviytymistä edistävät tekijät. Äidit ja isät kuvasivat surua osittain samalla tavalla, mutta eroavaisuuksiakin löytyi. Vanhemmat kuvasivat surua prosessina, joka alkoi kuolemaan valmistautumisella. Tätä vaihetta seurasivat erilaiset tunteet ja reaktiot, joiden jälkeen vanhemmat kuvasivat surua yhdessä elämän jatkumisen kanssa.
Opinnäytetyö toteutettiin katsauksena kirjallisuuteen. Aineiston keruu aloitettiin tekemällä tiedonhakuja aiheesta eri tietokantoja ja hakusanoja hyödyntäen. Aineisto analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä käyttäen.
Keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että vanhempia auttoi surusta selviytymisessä sureminen, aktiivinen toiminta, usko korkeampaan voimaan, kuoleman kohtaaminen, tuen saaminen ja antaminen sekä henkilökohtaiset voimavarat ja usko tulevaisuuteen. Vanhemmat mainitsivat osan tekijöistä sekä selviytymistä edistävänä, että estävänä tekijänä. Opinnäytetyössä on kuitenkin huomioitu ainoastaan selviytymistä edistävät tekijät. Äidit ja isät kuvasivat surua osittain samalla tavalla, mutta eroavaisuuksiakin löytyi. Vanhemmat kuvasivat surua prosessina, joka alkoi kuolemaan valmistautumisella. Tätä vaihetta seurasivat erilaiset tunteet ja reaktiot, joiden jälkeen vanhemmat kuvasivat surua yhdessä elämän jatkumisen kanssa.