Kuule ja kuuntele -perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa kohdannut ikäihminen Kouvolan sosiaali- ja kriisipäivystyksen asiakkaana
Välikivi, Marjo (2015)
Välikivi, Marjo
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504244919
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504244919
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin Kouvolan sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijöiden ajatuksia, kokemuksia ja mielipiteitä työssään kohtaamasta ikäihmisiin kohdistuvasta perhe- ja lähisuhdeväkivallasta. Tarkoituksena oli selvittää ilmiön tunnistamista, auttamistyötä ja ennaltaehkäisyä. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelulla, jonka avulla selvitettiin ikäihmisiin kohdistuvan väkivallan tunnistamisen esteenä olevia tekijöitä. Tarkoituksena oli myös selvittää, mitä kuuluu väkivaltaa kohdanneen ikäihmisen auttamistyöhön. Ennaltaehkäisyn keinoja myös selvitettiin. Vastaukset analysoitiin tutkimuskysymyksittäin. Tutkimuksessa haastateltiin kuutta sosiaalityöntekijää ja sosionomia.
Tutkimuksessa selvisi, että kaikki työntekijät olivat kohdanneet lähisuhteissaan väkivallan kohteeksi joutuneen ikäihmisen, mutta asiakasmäärät vaihtelivat. Osalle työntekijöistä ilmiö oli hyvin tuttu ja osalle melko vieras. Tunnistamista vaikeuttivat sekä uhrin että tekijän häpeä sekä se, että väkivallasta ei oltu kysytty suoraan. Auttamistyö oli pääasiassa asiakkaan kuuntelemista, ohjaamista ja tukemista. Onnistuneen auttamistyön lähtökohdaksi todettiin luottamuksellisen asiakassuhteen muodostuminen. Ikäihmisiin kohdistuvaa perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa voitaisiin ennaltaehkäistä lisäämällä toimipisteen tunnettavuutta muiden sosiaali- ja terveysalalla toimivien keskuudessa. Sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijöitä voitaisiin konsultoida useammin.
Tutkimuksessa selvisi, että kaikki työntekijät olivat kohdanneet lähisuhteissaan väkivallan kohteeksi joutuneen ikäihmisen, mutta asiakasmäärät vaihtelivat. Osalle työntekijöistä ilmiö oli hyvin tuttu ja osalle melko vieras. Tunnistamista vaikeuttivat sekä uhrin että tekijän häpeä sekä se, että väkivallasta ei oltu kysytty suoraan. Auttamistyö oli pääasiassa asiakkaan kuuntelemista, ohjaamista ja tukemista. Onnistuneen auttamistyön lähtökohdaksi todettiin luottamuksellisen asiakassuhteen muodostuminen. Ikäihmisiin kohdistuvaa perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa voitaisiin ennaltaehkäistä lisäämällä toimipisteen tunnettavuutta muiden sosiaali- ja terveysalalla toimivien keskuudessa. Sosiaali- ja kriisipäivystyksen työntekijöitä voitaisiin konsultoida useammin.