Kuvakerronta fiktiivisessä elokuvassa : Tarinankerronta kuvaajan ja leikkaajan näkökulmista
Viirret, Einari (2015)
Lataukset:
Viirret, Einari
Lapin ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504224761
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504224761
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkin kuinka kuvaaja ja leikkaaja rakentavat sujuvan kuvakerronnan fiktiiviseen elokuvaan. Tutkin, kuinka kuvaaja tekee kuvasuunnitelman, joka mahdollistaa sujuvan ja loogisen tarinan etenemisen läpi elokuvan, sekä kuinka leikkaaja ottaa kuvatun materiaalin ja poimii siitä tarinan kannalta oleelliset osat ja leikkaa ne helposti ymmärrettävään järjestykseen. Tavoitteenani oli kiteyttää kuvaajan ja leikkaajan työnkuvan merkitys elokuvan tarinankerronnan kannalta.
Teoria-aineistona on elokuvaajien ja elokuvaohjaajien kirjoittamia teoksia kuvaamisesta ja leikkaamisesta sekä audiovisuaalisen kerronnan teoriasta, keskeisimpinä teoksina muun muassa Blain Brownin Cinematography: Theory and Practice (2012), sekä Kari Pirilän ja Erkki Kiven kirjasarjan kaksi ensimmäistä osaa, Otos (2005) ja Leikkaus (2008).
Analyysiaineistona käytän kahta lyhytelokuvaa, Menetys (Karhunen 2014) ja Nyrjähtäneet (Pirttikangas 2014), joista ensimmäisessä toimin kuvaajana ja jälkimmäisessä työskentelin leikkaajana keväällä 2014. Analysoin omaa
suoriutumistani elokuvakohtaisissa työtehtävissäni tarinan toteuttamisen kannalta.
Elokuvia tehdessäni tasapainottelin oikeaoppisen teoreettisen suorituksen ja taiteellisen ilmaisun välillä. Tärkein elokuvakerronnallinen elementti tarinan ymmärrettävyyden kannalta on jatkuvuus, mutta yhtenäinen jatkuvuus ei takaa tarinan mielenkiintoisuutta ja syvyyttä.
Teoria-aineistona on elokuvaajien ja elokuvaohjaajien kirjoittamia teoksia kuvaamisesta ja leikkaamisesta sekä audiovisuaalisen kerronnan teoriasta, keskeisimpinä teoksina muun muassa Blain Brownin Cinematography: Theory and Practice (2012), sekä Kari Pirilän ja Erkki Kiven kirjasarjan kaksi ensimmäistä osaa, Otos (2005) ja Leikkaus (2008).
Analyysiaineistona käytän kahta lyhytelokuvaa, Menetys (Karhunen 2014) ja Nyrjähtäneet (Pirttikangas 2014), joista ensimmäisessä toimin kuvaajana ja jälkimmäisessä työskentelin leikkaajana keväällä 2014. Analysoin omaa
suoriutumistani elokuvakohtaisissa työtehtävissäni tarinan toteuttamisen kannalta.
Elokuvia tehdessäni tasapainottelin oikeaoppisen teoreettisen suorituksen ja taiteellisen ilmaisun välillä. Tärkein elokuvakerronnallinen elementti tarinan ymmärrettävyyden kannalta on jatkuvuus, mutta yhtenäinen jatkuvuus ei takaa tarinan mielenkiintoisuutta ja syvyyttä.