Kipsin ja kattohuovan erilliskeräyksen kustannukset ja kannattavuus
Koivula, Tuomas (2015)
Lataukset:
Koivula, Tuomas
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504214632
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504214632
Tiivistelmä
Opinnäytetyön toimeksianto tuli Helsingin seudun ympäristöpalvelut–kuntayhtymältä, liittyen EU-rahoitteiseen Kihu-hankkeeseen, jota toteutettiin yhteistyössä Päijät-Hämeen jätehuollon kanssa. Molemmat toimijat olivat aloittaneet kipsi- ja kattohuopajätteiden erilliskeräyksen vuoden 2014 alussa ja työn tavoitteena oli selvittää tämän erilliskeräyksen kustannuksia, kannattavuutta ja monistettavuutta muualle Suomeen. Työssä määriteltiin myös prosessit, joita vaaditaan jätteiden kierrättämiseksi työmailta aina hyötykäyttöön asti.
Työ aloitettiin tutustumalla jätteiden vastaanottoprosessiin Helsingin Kivikon Sortti-asemalla ja selvittämällä kierrätysketjujen kaikki toimijat ja heidän roolinsa ketjussa. Työssä kaikki ketjujen prosessit pyrittiin esittämään kuitenkin kronologisessa järjestyksessä, jonka jälkeen pureuduttiin tarkemmin eri kustannustekijöihin toimijakohtaisesti. Työn asiasisältö ja johtopäätökset perustuvat erilaisiin kirjallisuuden kautta saatuihin teorioihin, sopimusluonteisiin tietoihin ja erilaisten haastattelujen kautta saatuihin tietoihin ja mielipiteisiin.
Koska hanke oli aloitettu vasta vuoden 2014 alussa, ei tarkastelutietoa ollut ehtinyt työn päättymiseen mennessä kertymään vielä kovin kattavasti, joten laskelmat ovat perustuneet osiltaan vielä arvioihin tulevasta. Näiden arvioiden perusteella saatiin kuitenkin viitteitä erilliskeräyksen kustannustehottomuudesta, etenkin suhteessa sekajätteeseen. Yhtenä ratkaisuna kipsijätteiden osalta olisi saada varastointi tai edes osa sen kustannuksista, samalla tavalla ketjun seuraavan toimijan vastuulle kuin kattohuopajätteessä jo on. Kattohuopajätteissä suurimmaksi ongelmaksi ovat nousemassa sen pienet jätemäärät ja tähän yksi ratkaisu voisi olla erilliskeräyksen järjestäminen pienemmässä mittakaavassa, jolloin keräykseen sitoutuisi vähemmän pääomaa. Tehokkain keino molempien jätteiden osalta olisi kuitenkin saada ne tuottajavastuun piiriin, jolloin niiden jätehuollosta koituvat kustan-nukset kuuluisivat tuotteiden valmistajien tai maahantuojien vastuulle.
Työ aloitettiin tutustumalla jätteiden vastaanottoprosessiin Helsingin Kivikon Sortti-asemalla ja selvittämällä kierrätysketjujen kaikki toimijat ja heidän roolinsa ketjussa. Työssä kaikki ketjujen prosessit pyrittiin esittämään kuitenkin kronologisessa järjestyksessä, jonka jälkeen pureuduttiin tarkemmin eri kustannustekijöihin toimijakohtaisesti. Työn asiasisältö ja johtopäätökset perustuvat erilaisiin kirjallisuuden kautta saatuihin teorioihin, sopimusluonteisiin tietoihin ja erilaisten haastattelujen kautta saatuihin tietoihin ja mielipiteisiin.
Koska hanke oli aloitettu vasta vuoden 2014 alussa, ei tarkastelutietoa ollut ehtinyt työn päättymiseen mennessä kertymään vielä kovin kattavasti, joten laskelmat ovat perustuneet osiltaan vielä arvioihin tulevasta. Näiden arvioiden perusteella saatiin kuitenkin viitteitä erilliskeräyksen kustannustehottomuudesta, etenkin suhteessa sekajätteeseen. Yhtenä ratkaisuna kipsijätteiden osalta olisi saada varastointi tai edes osa sen kustannuksista, samalla tavalla ketjun seuraavan toimijan vastuulle kuin kattohuopajätteessä jo on. Kattohuopajätteissä suurimmaksi ongelmaksi ovat nousemassa sen pienet jätemäärät ja tähän yksi ratkaisu voisi olla erilliskeräyksen järjestäminen pienemmässä mittakaavassa, jolloin keräykseen sitoutuisi vähemmän pääomaa. Tehokkain keino molempien jätteiden osalta olisi kuitenkin saada ne tuottajavastuun piiriin, jolloin niiden jätehuollosta koituvat kustan-nukset kuuluisivat tuotteiden valmistajien tai maahantuojien vastuulle.