Juridiset ja eettiset kysymykset sosiaalisen median monitoroinnissa
Tiainen, Lauri (2014)
Tiainen, Lauri
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504154401
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201504154401
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, millaisia juridisia ja eettisiä ongelmia liittyy sosiaalisen median monitorointiin. Työssä oli tarkoitus selvittää, miten sosiaalisen median monitorointia on säädelty Suomessa ja tehdä vertailua ulkomaisen sääntelyn kanssa. Tarkoituksena oli nimenomaan kartoittaa ongelmia, ei niinkään ratkaista niitä.
Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Nemo-hanke, ja yhtenä tavoitteena oli myös, että hankkeessa mukana olevat yhteistyökumppanit ja hanke itsessään voisivat käyttää uutta tietoa hyväkseen.
Sosiaalisen median monitoroinnissa on kyse tarkkailusta, jossa pyritään selvittämään, mistä sosiaalisessa mediassa keskustellaan. Tämä kiinnostaa yrityksiä, koska näin ne pystyvät ennakoimaan tulevia trendejä ja välttämään mahdollisia kohuja. Monitorointiin on kehitetty useita työkaluja, jotka suorittavat tarkkailua reaaliaikaisesti ennalta määrätyillä ehdoilla.
Työn tuloksena selvisi, ettei sosiaalisen median monitorointiin ole olemassa Suomessa eikä maailmalla varsinaista lainsäädäntöä. Teknologian kehitys on niin nopeaa, ettei lainsäädäntöön ehditä tehdä tarvittavia muutoksia. Monitorointiin joudutaan soveltamaan lakeja, joita ei ole alun perin tarkoitettu monitoroinnin sääntelyyn. Monitorointia suorittavan voi lisäksi olla hankala hahmottaa, mitä lakeja hänen tulee ottaa huomioon aloittaessaan sosiaalisen median monitoroinnin.
Työssä pohdittiin myös monitoroinnin eettistä puolta. Eräs tärkeimmistä kysymyksistä oli se, että voiko kaikkea sosiaalisesta mediasta kerättyä tietoa hyödyntää liiketoiminnassa. Yritys voi monitoroinnin avulla saada haltuunsa tietoa, jota se lain mukaan voisi käyttää, mutta joka voisi moraalisesti olla arveluttavaa. Lisäksi huolenaiheena oli se, että monitorointia ei varsinaisesti valvota, vaan on yrityksen oman rehellisyyden varassa ilmoittaa, mitä tietoja se kerää.
Opinnäytetyön toimeksiantajana toimi Nemo-hanke, ja yhtenä tavoitteena oli myös, että hankkeessa mukana olevat yhteistyökumppanit ja hanke itsessään voisivat käyttää uutta tietoa hyväkseen.
Sosiaalisen median monitoroinnissa on kyse tarkkailusta, jossa pyritään selvittämään, mistä sosiaalisessa mediassa keskustellaan. Tämä kiinnostaa yrityksiä, koska näin ne pystyvät ennakoimaan tulevia trendejä ja välttämään mahdollisia kohuja. Monitorointiin on kehitetty useita työkaluja, jotka suorittavat tarkkailua reaaliaikaisesti ennalta määrätyillä ehdoilla.
Työn tuloksena selvisi, ettei sosiaalisen median monitorointiin ole olemassa Suomessa eikä maailmalla varsinaista lainsäädäntöä. Teknologian kehitys on niin nopeaa, ettei lainsäädäntöön ehditä tehdä tarvittavia muutoksia. Monitorointiin joudutaan soveltamaan lakeja, joita ei ole alun perin tarkoitettu monitoroinnin sääntelyyn. Monitorointia suorittavan voi lisäksi olla hankala hahmottaa, mitä lakeja hänen tulee ottaa huomioon aloittaessaan sosiaalisen median monitoroinnin.
Työssä pohdittiin myös monitoroinnin eettistä puolta. Eräs tärkeimmistä kysymyksistä oli se, että voiko kaikkea sosiaalisesta mediasta kerättyä tietoa hyödyntää liiketoiminnassa. Yritys voi monitoroinnin avulla saada haltuunsa tietoa, jota se lain mukaan voisi käyttää, mutta joka voisi moraalisesti olla arveluttavaa. Lisäksi huolenaiheena oli se, että monitorointia ei varsinaisesti valvota, vaan on yrityksen oman rehellisyyden varassa ilmoittaa, mitä tietoja se kerää.