Erilaisen oppijan perehdyttäminen ravintolatyössä : Case: ADHD-oireiset
Sinivirta, Annemari (2015)
Sinivirta, Annemari
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503313768
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503313768
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä käsiteltiin erilaisen oppijan perehdyttämistä ravintolatyössä, keskittyen ADHD-oireisiin työntekijöihin. Tavoitteena oli nostaa esille ravintola-alan usein puutteellinen perehdyttäminen. Opinnäytetyössä etsittiin apukeinoja ja ideoita siihen, miten ADHD-oireisia voisi huomioida paremmin ravintolaperehdytyksessä ja miten perehdytystä voisi mukauttaa niin, että se huomioisi paremmin erilaisen oppimistavan ja erilaisen oppijan. Toiveena oli myös vähentää oireyhtymään liittyviä vääriä ennakkoluuloja ja leimoja.
Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmetodia ja tietoja kerättiin haastatteluilla ja kyselyillä elokuusta marraskuuhun 2014. Haastatteluun osallistui kahdeksan naista eri puolilta Suomea iältään 27–51 väliltä. Heillä oli kokemusta ravintola-alalta ja olivat joko itse ADHD-oireisia taikka olivat työskennelleet oireisen kanssa. Haastateltavien saamiseksi käytettiin sosiaalista mediaa, ja apua pyydettiin myös PAM-ja ADHD-liitolta.
Tutkimustuloksista selvisi, että ravintola-alan perehdytys oli useimmiten puutteellinen, kiireessä suoritettu ja yksilöimätön. Perehdyttäjänä ei myöskään toiminut aina siihen sopiva henkilö. Aina riittää uutta opittavaa, jopa kokeneemmalle työntekijälle.
Tärkeänä haastateltavat pitivät sitä, ettei uusia asioita tulisi liikaa kerralla ja aikaa olisi enemmän perehdytystä varten. Ikä vaikutti haastateltavien toiveisiin oppimateriaaleista ja suoriutumisesta teknisistä tehtävistä. Puutteellisen perehdytyksen syynä pidettiin resurssipulaa ja ettei perehdyttämistä pidetty tärkeänä. Työntekijöiden vaihtuvuuden ja virheiden tekemisen syynä pidettiin puutteellista perehdyttämistä.
Toivoisin, että erilaiset oppijat osaisivat jatkossa vaatia kunnollista, yksilöityä perehdyttämistä ja huomioisivat, että perehdytykset on tehty massatuotantona, huomioimatta erilaista oppijaa. Aiempia tutkimuksia ei ole ADHD-oireisista aikuisista, joita perehdytetään ravintola-alalla, siksi tämä opinnäytetyö tuotti uutta tietoa, jota voitaisiin hyödyntää perehdytyksessä. Tulevaisuudessa voitaisiin tutkia puutteellisen perehdyttämisen seurauksia erilaisen oppijan kohdalta.
Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmetodia ja tietoja kerättiin haastatteluilla ja kyselyillä elokuusta marraskuuhun 2014. Haastatteluun osallistui kahdeksan naista eri puolilta Suomea iältään 27–51 väliltä. Heillä oli kokemusta ravintola-alalta ja olivat joko itse ADHD-oireisia taikka olivat työskennelleet oireisen kanssa. Haastateltavien saamiseksi käytettiin sosiaalista mediaa, ja apua pyydettiin myös PAM-ja ADHD-liitolta.
Tutkimustuloksista selvisi, että ravintola-alan perehdytys oli useimmiten puutteellinen, kiireessä suoritettu ja yksilöimätön. Perehdyttäjänä ei myöskään toiminut aina siihen sopiva henkilö. Aina riittää uutta opittavaa, jopa kokeneemmalle työntekijälle.
Tärkeänä haastateltavat pitivät sitä, ettei uusia asioita tulisi liikaa kerralla ja aikaa olisi enemmän perehdytystä varten. Ikä vaikutti haastateltavien toiveisiin oppimateriaaleista ja suoriutumisesta teknisistä tehtävistä. Puutteellisen perehdytyksen syynä pidettiin resurssipulaa ja ettei perehdyttämistä pidetty tärkeänä. Työntekijöiden vaihtuvuuden ja virheiden tekemisen syynä pidettiin puutteellista perehdyttämistä.
Toivoisin, että erilaiset oppijat osaisivat jatkossa vaatia kunnollista, yksilöityä perehdyttämistä ja huomioisivat, että perehdytykset on tehty massatuotantona, huomioimatta erilaista oppijaa. Aiempia tutkimuksia ei ole ADHD-oireisista aikuisista, joita perehdytetään ravintola-alalla, siksi tämä opinnäytetyö tuotti uutta tietoa, jota voitaisiin hyödyntää perehdytyksessä. Tulevaisuudessa voitaisiin tutkia puutteellisen perehdyttämisen seurauksia erilaisen oppijan kohdalta.