Helsingin ensikoti ry:n vaativan vauvatyön kehitys : kuvaus Vallilan avopalvelutoiminnasta vuosina 1986–2014
Mattila, Maaria (2015)
Mattila, Maaria
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503263583
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503263583
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Mattila, Maaria. Helsingin ensikoti ry:n vaativan vauvatyön kehitys. Kuvaus Vallilan avopalvelutoiminnasta vuosina 1986–2014.
Helsinki, kevät 2015. 86 s., 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata Helsingin ensikoti ry:n Vallilan avopalveluiden vaativan vauvatyön kehitystä vuodesta 1986 kevääseen 2014. Tutkimus toteutettiin päiväryhmä Varvarassa, joka on saanut alkunsa kahdesta 1980- ja 1990-luvulla alkaneesta projektista. Projektit vakiintuivat avopalveluiksi ja yhdistyivät 2000-luvulla.
Vallilan avopalvelutoiminnassa on tehty ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä vaativaa vauvatyötä alle 2-vuotiaiden lasten ja heidän perheidensä kanssa. Opinnäytetyön aihe rajattiin kaikista toimintamenetelmistä äitien ja vauvojen kanssa tehtävään työhön ryhmäpäivissä.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin viittä teemoitettua asiantuntija-haastattelua. Haastatteluista saatiin kvalitatiivinen aineisto, jonka analyysimenetelmänä käytettiin historiallista analyysiä. Analyysin tukena käytettiin Helsingin ensikoti ry:n Vallilan avopalvelutoimintaa käsitteleviä toimintaraportteja, opinnäytetyötä ja ensikodin historiikkia sekä vaativan vauvatyön menetelmiä käsittelevää teoreettista tietoa ja tutkimuksia.
Avopalveluiden asiakkuuden perusteena olivat 1980-luvulla äidin taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat. 1990- ja 2000-luvulla äitien tuen tarpeiksi määrittyivät uupumus, masennus, eriasteiset mielenterveysongelmat sekä traumat, joiden havaittiin vaikuttavan äidin mentalisaatiokykyyn sekä äidin ja vauvan väliseen vuorovaikutukseen ja tätä kautta kiintymyssuhteeseen. Näiden osa-alueiden nähtiin vaikuttavan myös vauvan hyvinvointiin ja kehitykseen, joita varten ryhdyttiin kehittämään erilaisia vaativan vauvatyön menetelmiä.
Vuosien 1986–2014 aikana avopalveluiden vaativan vauvatyön toimintamuodot kehittyivät avoimesta projektitoiminnasta suunnitelmalliseksi, sitovaksi ja suljetuksi avopalvelutoiminnaksi, jossa vauvat ja äidit tavattiin säännöllisesti ryhmäpäivinä. Lisäksi hoitojaksot pitenivät. Työskentelyn painopiste kehittyi äideille suunnatusta neuvontatyöstä lapsilähtöisemmäksi ja lapsi alettiin nähdä toiminnan keskiössä ja perheen hyvinvoinnin mittarina.
Asiasanat: avopalvelut, lastensuojelu, ensikodit, vauvat, varhainen vuorovaikutus, kiintymyssuhde
Mattila, Maaria. Helsingin ensikoti ry:n vaativan vauvatyön kehitys. Kuvaus Vallilan avopalvelutoiminnasta vuosina 1986–2014.
Helsinki, kevät 2015. 86 s., 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata Helsingin ensikoti ry:n Vallilan avopalveluiden vaativan vauvatyön kehitystä vuodesta 1986 kevääseen 2014. Tutkimus toteutettiin päiväryhmä Varvarassa, joka on saanut alkunsa kahdesta 1980- ja 1990-luvulla alkaneesta projektista. Projektit vakiintuivat avopalveluiksi ja yhdistyivät 2000-luvulla.
Vallilan avopalvelutoiminnassa on tehty ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä vaativaa vauvatyötä alle 2-vuotiaiden lasten ja heidän perheidensä kanssa. Opinnäytetyön aihe rajattiin kaikista toimintamenetelmistä äitien ja vauvojen kanssa tehtävään työhön ryhmäpäivissä.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin viittä teemoitettua asiantuntija-haastattelua. Haastatteluista saatiin kvalitatiivinen aineisto, jonka analyysimenetelmänä käytettiin historiallista analyysiä. Analyysin tukena käytettiin Helsingin ensikoti ry:n Vallilan avopalvelutoimintaa käsitteleviä toimintaraportteja, opinnäytetyötä ja ensikodin historiikkia sekä vaativan vauvatyön menetelmiä käsittelevää teoreettista tietoa ja tutkimuksia.
Avopalveluiden asiakkuuden perusteena olivat 1980-luvulla äidin taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat. 1990- ja 2000-luvulla äitien tuen tarpeiksi määrittyivät uupumus, masennus, eriasteiset mielenterveysongelmat sekä traumat, joiden havaittiin vaikuttavan äidin mentalisaatiokykyyn sekä äidin ja vauvan väliseen vuorovaikutukseen ja tätä kautta kiintymyssuhteeseen. Näiden osa-alueiden nähtiin vaikuttavan myös vauvan hyvinvointiin ja kehitykseen, joita varten ryhdyttiin kehittämään erilaisia vaativan vauvatyön menetelmiä.
Vuosien 1986–2014 aikana avopalveluiden vaativan vauvatyön toimintamuodot kehittyivät avoimesta projektitoiminnasta suunnitelmalliseksi, sitovaksi ja suljetuksi avopalvelutoiminnaksi, jossa vauvat ja äidit tavattiin säännöllisesti ryhmäpäivinä. Lisäksi hoitojaksot pitenivät. Työskentelyn painopiste kehittyi äideille suunnatusta neuvontatyöstä lapsilähtöisemmäksi ja lapsi alettiin nähdä toiminnan keskiössä ja perheen hyvinvoinnin mittarina.
Asiasanat: avopalvelut, lastensuojelu, ensikodit, vauvat, varhainen vuorovaikutus, kiintymyssuhde