Kirjanpidon menetelmä ja vastuunjako
Manninen, Birgit (2015)
Manninen, Birgit
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503133143
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503133143
Tiivistelmä
Sähköisen taloushallinnon myötä on kehittynyt sellaisia taloushallinnon ohjelmia, jotka tarjoavat lähes täysin sähköisessä muodossa hoidettavan taloushallinnon. Siksi ohjelmien tarkastelu kirjanpidon lainsäädännön ja yleisesti noudatettavan hyvän kirjanpitotavan kannalta on tärkeää. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kirjanpitolautakunnan (Kila) yleisohjetta kirjanpidon menetelmistä ja aineistoista voidaan soveltaa sähköisessä taloushallinnossa ja miten vastuunjako toteutetaan sähköisessä taloushallinnossa. Tarkastelun kohteena olevasta taloushallinto-ohjelmistosta tarkoituksena oli tutkia, onko ohjelmistossa kehitettävää kirjanpitäjän näkökulmasta ja selkeyttääkö tilitoimistolle tehty vastuunjakotaulukko eri toimijoiden vastuunjakoa sähköisessä taloushallinnossa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui kirjanpitolautakunnan (Kila) yleisohjeesta kirjanpidon menetelmistä ja aineistoista. Vastuunjaosta luotiin katsaus tilitoimistoalan yleisistä vastuista ja oikeudellisista tapauksista. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin havainnoimalla ohjelmiston toimintaa kirjanpidon menetelmistä ja aineistoista. Sitä verrattiin Kilan yleisohjeeseen ja perehdyttiin kirjalliseen aineistoon vastuista. Tutkimus rajattiin myynti-, osto-, palkka- ja kirjanpitoprosesseihin, ja vastuunjaosta käytiin valituista prosesseista lävitse vastuuta asiakkaan, kirjanpitäjän ja ohjelmiston välillä.
Tutkimustuloksissa nousi esille kirjausketjun todentamisen merkitys ja sähköisissä talous-hallinnossa yleisesti käytetyn porautumismenetelmän hyödyntämisen mahdollisuus hyvän kirjanpitotavan selvittämisessä. Myös oikea-aikaisen oikeellisuuden havaitseminen kirjanpitomerkinnöissä ja vastuunjaon dokumentoinnin merkitys epäselvissä tilanteissa eri toimijoiden välillä korostuivat tutkimuksen tuloksissa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui kirjanpitolautakunnan (Kila) yleisohjeesta kirjanpidon menetelmistä ja aineistoista. Vastuunjaosta luotiin katsaus tilitoimistoalan yleisistä vastuista ja oikeudellisista tapauksista. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Aineisto kerättiin havainnoimalla ohjelmiston toimintaa kirjanpidon menetelmistä ja aineistoista. Sitä verrattiin Kilan yleisohjeeseen ja perehdyttiin kirjalliseen aineistoon vastuista. Tutkimus rajattiin myynti-, osto-, palkka- ja kirjanpitoprosesseihin, ja vastuunjaosta käytiin valituista prosesseista lävitse vastuuta asiakkaan, kirjanpitäjän ja ohjelmiston välillä.
Tutkimustuloksissa nousi esille kirjausketjun todentamisen merkitys ja sähköisissä talous-hallinnossa yleisesti käytetyn porautumismenetelmän hyödyntämisen mahdollisuus hyvän kirjanpitotavan selvittämisessä. Myös oikea-aikaisen oikeellisuuden havaitseminen kirjanpitomerkinnöissä ja vastuunjaon dokumentoinnin merkitys epäselvissä tilanteissa eri toimijoiden välillä korostuivat tutkimuksen tuloksissa.