Poikimahalvausongelma lypsykarjatilalla
Fält, Johanna (2015)
Fält, Johanna
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503133132
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201503133132
Tiivistelmä
Poikimahalvaus on lypsylehmien yleisin aineenvaihduntasairaus, joka johtuu kalsiumaineenvaihdunnan häiriöistä poikimisen aikaan. Siihen sairastuvat etenkin vanhat ja korkeatuottoiset lypsylehmät. Suomalaisista lypsylehmistä noin viisi prosenttia sairastuu siihen vuosittain. Poikimahalvaus itsessään on lehmän kuntoa verottava sairaus ja lisäksi se on taustalla useille jälkisairauksille. Se on myös taloudellisesti merkittävä sairaus.
Opinnäytetyön tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa poikimahalvaukseen liittyviä tekijöitä eräällä lypsykarjatilalla, jossa poikimahalvauksista oli viimevuosien aikana tullut ongelma. Tavoitteena oli selvittää, mitkä asiat tällä nimenomaisella lypsykarjatilalla altistavat poikivia lehmiä sairastumaan poikimahalvaukseen.
Seitsemän kuukauden mittaisessa normaaliin tilaympäristöön sijoittuvassa case-tutkimuksessa seurattiin 55 toista tai useampaa kertaa poikivaa lypsylehmää umpeutuksesta poikimisen jälkeisiin päiviin saakka. Viimeisten tiineysviikkojen ruokintaa ja erityisesti kivennäisaineiden saantia seurattiin. Lehmät kuntoluokitettiin ja niiden virtsasta mitattiin pH-arvoja. Lisäksi kirjattiin tiedot poikimisen aikaisten kalsiumvalmisteiden annosta ja ensimmäisten lypsykertojen maitomääristä. Pidemmältä aikaväliltä kerättiin tietoa tilan keskituotoksen ja keskipoikimakerran kehityksestä kuten myös poikimahalvausten yleisyydestä.
Tilan lehmien keskituotos ja keskipoikimakerta olivat nousseet, mitkä lisäävät riskiä sairastua poikimahalvaukseen. Ruokinta oli seurattavien kivennäisaineiden perusteella kohdillaan, vaikka kaliumin saanti olikin melko runsasta. Toisaalta kaliumin määrää on hyvin haastava rajoittaa käytännössä. Lehmät olivat kuntoluokaltaan sopivia. Poikimisen yhteydessä annetulla kalsiumkloridi-valmisteella saatiin positiivisia tuloksia poikimahalvauksen ennaltaehkäisyssä.
Opinnäytetyön tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa poikimahalvaukseen liittyviä tekijöitä eräällä lypsykarjatilalla, jossa poikimahalvauksista oli viimevuosien aikana tullut ongelma. Tavoitteena oli selvittää, mitkä asiat tällä nimenomaisella lypsykarjatilalla altistavat poikivia lehmiä sairastumaan poikimahalvaukseen.
Seitsemän kuukauden mittaisessa normaaliin tilaympäristöön sijoittuvassa case-tutkimuksessa seurattiin 55 toista tai useampaa kertaa poikivaa lypsylehmää umpeutuksesta poikimisen jälkeisiin päiviin saakka. Viimeisten tiineysviikkojen ruokintaa ja erityisesti kivennäisaineiden saantia seurattiin. Lehmät kuntoluokitettiin ja niiden virtsasta mitattiin pH-arvoja. Lisäksi kirjattiin tiedot poikimisen aikaisten kalsiumvalmisteiden annosta ja ensimmäisten lypsykertojen maitomääristä. Pidemmältä aikaväliltä kerättiin tietoa tilan keskituotoksen ja keskipoikimakerran kehityksestä kuten myös poikimahalvausten yleisyydestä.
Tilan lehmien keskituotos ja keskipoikimakerta olivat nousseet, mitkä lisäävät riskiä sairastua poikimahalvaukseen. Ruokinta oli seurattavien kivennäisaineiden perusteella kohdillaan, vaikka kaliumin saanti olikin melko runsasta. Toisaalta kaliumin määrää on hyvin haastava rajoittaa käytännössä. Lehmät olivat kuntoluokaltaan sopivia. Poikimisen yhteydessä annetulla kalsiumkloridi-valmisteella saatiin positiivisia tuloksia poikimahalvauksen ennaltaehkäisyssä.