Kriisityön tarpeen tunnistaminen Poijupuiston lastensuojelupalveluissa sekä Espoonlahden seurakunnan nuorisotyössä
Halonen, Katja; Simpson, Tiina (2015)
Halonen, Katja
Simpson, Tiina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502182342
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201502182342
Tiivistelmä
Halonen, Katja ja Simpson, Tiina. Kriisityön tarpeen tunnistaminen Espoonlahden seurakunnassa sekä Poijupuiston lastensuojelupalveluissa. Kevät 2015, 53 sivua, 2 liitettä. Diakonia - ammattikorkeakoulu, sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi / sosionomi + kirkon diakonian virkakelpoisuus.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa kriisityön tarpeen tunnistamista asiakastyössä sekä kriisityöhön liittyvän koulutuksen tarvetta sekä Poijupuiston lastensuojelu-palveluiden että Espoonlahden seurakunnan nuorisotyötä tekevien työntekijöiden keskuudessa. Työn tarkoituksen ei ollut mitata työntekijöiden osaamista kriisityöstä, joten työ tehtiin kartoittavana kyselynä. Päätarkoituksena oli tuoda näkyväksi sitä mitä Poijupuiston lastensuojelupalveluiden henkilökunta että Espoonlahden seurakunnan nuorisotyöntekijät kokevat hallitsevansa ja mihin toivoisivat enemmän tukea kohdatessaan kriisissä olevia asiakkaita.
Opinnäytetyö toteutettiin kyselynä ja aineistoa analysoitiin asiasanojen avulla. Kyselyyn vastasi 17 Poijupuiston lastensuojelupalveluiden työntekijää sekä 9 Espoonlahden seurakunnan nuorisotyöntekijää. Lisäksi Poijupuiston lastensuojelupalveluiden 3 vastaavaa ohjaajaa sekä perhetyön asiantuntija vastasivat vapaamuotoisesti kysymyksiin kriisityön tarpeellisuudesta asiakastyössä sekä miten kriisityö näkyy heidän tiimien työskentelyssä.
Tutkimuksessa tuli esille, että lähtökohtaisesti lastensuojelun työntekijät näkevät kriisityön osana työskentelyä kaikessa työssään ja kohtaamisessa. He kokivat tunnistavansa kriisin hyvin ja osaavansa vastaanottaa asiakkaan kriisiä. Epävarmuutta kriisissä olevan asiakkaan kanssa työskentelyssä tunnistettiin siinä, osataanko oikein tunnistaa asiakkaan kriisireaktiot ja mihin heitä voisi ohjata jatkotyöskentelyyn kriisin käsittelyssä. Seurakunnan työntekijöille kriisityö liittyi enemmän suuriin katastrofeihin, jolloin kirkko avaa ovet kaikille kansalaisille ja tarjoaa psykososiaalista tukea. Epävarmuutta koettiin kriisissä olevan asiakkaan kohtaamisessa ja kriisin tunnistamisessa, vaikkakin vastauksissa tuli samanaikaisesti ilmi, että työntekijät tunnistavat asiakkaiden kriisin hyvin.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa kriisityön tarpeen tunnistamista asiakastyössä sekä kriisityöhön liittyvän koulutuksen tarvetta sekä Poijupuiston lastensuojelu-palveluiden että Espoonlahden seurakunnan nuorisotyötä tekevien työntekijöiden keskuudessa. Työn tarkoituksen ei ollut mitata työntekijöiden osaamista kriisityöstä, joten työ tehtiin kartoittavana kyselynä. Päätarkoituksena oli tuoda näkyväksi sitä mitä Poijupuiston lastensuojelupalveluiden henkilökunta että Espoonlahden seurakunnan nuorisotyöntekijät kokevat hallitsevansa ja mihin toivoisivat enemmän tukea kohdatessaan kriisissä olevia asiakkaita.
Opinnäytetyö toteutettiin kyselynä ja aineistoa analysoitiin asiasanojen avulla. Kyselyyn vastasi 17 Poijupuiston lastensuojelupalveluiden työntekijää sekä 9 Espoonlahden seurakunnan nuorisotyöntekijää. Lisäksi Poijupuiston lastensuojelupalveluiden 3 vastaavaa ohjaajaa sekä perhetyön asiantuntija vastasivat vapaamuotoisesti kysymyksiin kriisityön tarpeellisuudesta asiakastyössä sekä miten kriisityö näkyy heidän tiimien työskentelyssä.
Tutkimuksessa tuli esille, että lähtökohtaisesti lastensuojelun työntekijät näkevät kriisityön osana työskentelyä kaikessa työssään ja kohtaamisessa. He kokivat tunnistavansa kriisin hyvin ja osaavansa vastaanottaa asiakkaan kriisiä. Epävarmuutta kriisissä olevan asiakkaan kanssa työskentelyssä tunnistettiin siinä, osataanko oikein tunnistaa asiakkaan kriisireaktiot ja mihin heitä voisi ohjata jatkotyöskentelyyn kriisin käsittelyssä. Seurakunnan työntekijöille kriisityö liittyi enemmän suuriin katastrofeihin, jolloin kirkko avaa ovet kaikille kansalaisille ja tarjoaa psykososiaalista tukea. Epävarmuutta koettiin kriisissä olevan asiakkaan kohtaamisessa ja kriisin tunnistamisessa, vaikkakin vastauksissa tuli samanaikaisesti ilmi, että työntekijät tunnistavat asiakkaiden kriisin hyvin.