Asenteet sähköistä asiointia kohtaan ja sähköisten hyvinvointipalveluiden käyttö Länsi-Uudellamaalla
Hauhia, Markus (2014)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501201448
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501201448
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin osana Pumppu-hanketta. Pumppu-hankkeen tarkoitus oli kehittää käyttäjälähtöisiä monituottajamalleja hyvinvointipalveluissa ja hanketta toteutettiin useissa kaupungeissa useiden eri toimijoiden kesken. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Pumppu-hankkeen Länsi-Uudenmaan toteutusalueen asukkaiden arvoja, asenteita ja käyttötottumuksia sähköistä asiointia koskien.
Tutkimusdata perustui määrälliseen kyselytutkimukseen, joka toteutettiin kirjeitse jaetun lomakkeen avulla. Perusjoukko oli Lohjan, Siuntion, Inkoon, Karkkilan, Vihdin, Hangon ja Raaseporin kuntien asukkaat. Perusjoukosta valittiin satunnaisotannalla tuhannen vastaajan otos, jolle kysely lähetettiin.
Tutkimustulosten perusteella asenteet sähköistä asiointia kohtaan olivat suurelta osin myönteisiä, vaikka kielteiset asenteet olivat sitäkin kielteisempiä. Sähköisiä hyvinvointipalveluita pidettiin kautta linjan puutteellisina. Vastaajien ikä heijastui jossain määrin heidän asenteisiin sekä käyttötottumuksiin sähköistä asiointia kohtaan: Nuorten vastaajien asenteet olivat erittäin myönteisiä, keski-ikäisten vastaajien asenteet olivat varautuneempia, mutta myönteisiä. Iäkkäiden vastaajien asenteet sähköistä asiointia kohtaan olivat vähän yllättävästi pääosin myönteisiä, mutta heidän kohdallaan käytännön rajoitteet muodostivat merkittäviä ongelmia. Monelta puuttui tarvittava laitteisto, Internet-yhteys tai niiden käyttöön vaadittava osaaminen. Myös vanhan iän tuomat fyysiset rajoitteet tekivät sähköisten palveluiden käytöstä vaikeaa tai mahdotonta.
Myönteiset asenteet näyttivät pohjautuvan ajasta ja paikasta riippumattomaan asiointiin ja sen tuomaan ajansäästöön. Rahallisia säästöjä ei pidetty merkittävinä. Kielteiset asenteet näyttivät perustuvan pääosin huoleen tasavertaisuuden toteutumisesta sekä kielteisestä suhtautumisesta Internetiin ilmiönä ja palveluiden siirtymisestä sinne. Tämä heijastui huoliin kansalaisten tasavertaisuuden toteutumisesta palveluiden siirtyessä verkkoon. Sähköisten asiointipalveluiden tietoturvallisuudesta oltiin myös huolissaan, mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut alentavasti palveluiden käyttöön.
Sähköisten asiointipalveluiden suunnittelussa tulisi ottaa käyttöön käyttäjäkeskeiset suunnittelumenetelmät, jolloin eri käyttäjäryhmien erityistarpeet tulisivat paremmin huomioiduiksi. Paremman käytettävyyden myötä myös osaamiskynnys madaltuisi. Palveluiden sekä laitteiden peruskäyttöön tulisi myös olla tarjolla maksutonta käyttökoulutusta. Hyvinvointipalveluissa tulisi sähköinen asiointi ottaa mahdollisimman laajasti käyttöön pikaisella aikataululla.
Tutkimusdata perustui määrälliseen kyselytutkimukseen, joka toteutettiin kirjeitse jaetun lomakkeen avulla. Perusjoukko oli Lohjan, Siuntion, Inkoon, Karkkilan, Vihdin, Hangon ja Raaseporin kuntien asukkaat. Perusjoukosta valittiin satunnaisotannalla tuhannen vastaajan otos, jolle kysely lähetettiin.
Tutkimustulosten perusteella asenteet sähköistä asiointia kohtaan olivat suurelta osin myönteisiä, vaikka kielteiset asenteet olivat sitäkin kielteisempiä. Sähköisiä hyvinvointipalveluita pidettiin kautta linjan puutteellisina. Vastaajien ikä heijastui jossain määrin heidän asenteisiin sekä käyttötottumuksiin sähköistä asiointia kohtaan: Nuorten vastaajien asenteet olivat erittäin myönteisiä, keski-ikäisten vastaajien asenteet olivat varautuneempia, mutta myönteisiä. Iäkkäiden vastaajien asenteet sähköistä asiointia kohtaan olivat vähän yllättävästi pääosin myönteisiä, mutta heidän kohdallaan käytännön rajoitteet muodostivat merkittäviä ongelmia. Monelta puuttui tarvittava laitteisto, Internet-yhteys tai niiden käyttöön vaadittava osaaminen. Myös vanhan iän tuomat fyysiset rajoitteet tekivät sähköisten palveluiden käytöstä vaikeaa tai mahdotonta.
Myönteiset asenteet näyttivät pohjautuvan ajasta ja paikasta riippumattomaan asiointiin ja sen tuomaan ajansäästöön. Rahallisia säästöjä ei pidetty merkittävinä. Kielteiset asenteet näyttivät perustuvan pääosin huoleen tasavertaisuuden toteutumisesta sekä kielteisestä suhtautumisesta Internetiin ilmiönä ja palveluiden siirtymisestä sinne. Tämä heijastui huoliin kansalaisten tasavertaisuuden toteutumisesta palveluiden siirtyessä verkkoon. Sähköisten asiointipalveluiden tietoturvallisuudesta oltiin myös huolissaan, mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut alentavasti palveluiden käyttöön.
Sähköisten asiointipalveluiden suunnittelussa tulisi ottaa käyttöön käyttäjäkeskeiset suunnittelumenetelmät, jolloin eri käyttäjäryhmien erityistarpeet tulisivat paremmin huomioiduiksi. Paremman käytettävyyden myötä myös osaamiskynnys madaltuisi. Palveluiden sekä laitteiden peruskäyttöön tulisi myös olla tarjolla maksutonta käyttökoulutusta. Hyvinvointipalveluissa tulisi sähköinen asiointi ottaa mahdollisimman laajasti käyttöön pikaisella aikataululla.