Avoimen dialogin hoitomalli vanhuspsykiatrisella osastolla
Selin, Viivi (2015)
Selin, Viivi
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501151331
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501151331
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tehtiin tilaustyön vanhuspsykiatriselle osastolle, jossa hoidetaan pääsääntöisesti yli 60-vuotiaita psyykkisesti oireilevia ikääntyneitä. Osaston toimintaa on ryhdytty kehittämään avoimen dialogin hoitomallin mukaiseksi.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten hoitajien mielestä avoimen dialogin hoitomalli näkyy osaston toiminnassa tutkimuksen teko hetkellä. Tarkoituksena oli myös kerätä tietoa hoitajien kokemista kehittämistarpeista ja siitä, millä tavoin toimintaa voidaan kehittää. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää avoimen dialogin hoitomallia osaston tarpeisiin tutkimuksessa ilmenevien tietojen avulla.
Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla ja puolistrukturoidulla kyselykaavakkeella. Tutkimuksen otos oli n=15 vanhuspsykiatrisen osaston hoitajaa, vastauksia kyselyyn saatiin 13, joten vastausprosentiksi muodostui 87 %.
Teoriassa dialogi on vuorovaikutusta jossa osapuolet huomioivat toisensa, vastaavat toisilleen ja sovittavat oman toimintansa toisen ihmisen toimintaan. Dialogisessa vuorovaikutussuhteessa korostuvat keskinäinen kunnioitus, tasavertaisuus ja avoimuus. Dialogisessa keskustelussa keskeistä on toisen ihmisen kuuntelu ja asioiden pohtiminen yhdessä. Keskustelun osapuolilla ei tarvitse olla valmiita vastauksia esillä oleviin kysymyksiin tai ongelmiin. Dialoginen hoitomalli perustuu hoitokokouksiin jossa kohtaavat asiakas, häntä hoitava taho, asiakkaan läheiset ja mahdolliset muut asiantuntijat, kuten psykologi.
Lähes neljännes vastaajista oli osittain eri mieltä väitettäessä että ensimmäinen hoitokokous järjestetään välittömästi tai heti kun mahdollista. Puolet vastanneista oli osittain samaa mieltä ja kolmannes täysin samaa mieltä väittämän kanssa; hoitokokouksia pitäisi järjestää nykyistä enemmän. Omaisia tärkeänä voimavarana potilaan hoitoon piti yli 90 %. Lähes 70 % vastaajista koki että omaiset otetaan mukaan hoitoon aina kun mahdollista.
Tutkimuksessa keskeisiksi kehittämisen kohteiksi nousivat vähäiset lääkäriresurssit, omaisten vähäinen osallistuminen hoitoon, ensimmäisen hoitokokouksen myöhäinen ajankohta ja hoitokokouksien vähäinen järjestäminen hoitojakson aikana sekä potilaan omien mielipiteiden vähäinen kuuntelu häntä koskevien päätösten teossa. Myös potilaan osallistaminen hoitoon koettiin vähäiseksi sekä omahoitajien panostus potilaiden hoitoon.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten hoitajien mielestä avoimen dialogin hoitomalli näkyy osaston toiminnassa tutkimuksen teko hetkellä. Tarkoituksena oli myös kerätä tietoa hoitajien kokemista kehittämistarpeista ja siitä, millä tavoin toimintaa voidaan kehittää. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää avoimen dialogin hoitomallia osaston tarpeisiin tutkimuksessa ilmenevien tietojen avulla.
Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla ja puolistrukturoidulla kyselykaavakkeella. Tutkimuksen otos oli n=15 vanhuspsykiatrisen osaston hoitajaa, vastauksia kyselyyn saatiin 13, joten vastausprosentiksi muodostui 87 %.
Teoriassa dialogi on vuorovaikutusta jossa osapuolet huomioivat toisensa, vastaavat toisilleen ja sovittavat oman toimintansa toisen ihmisen toimintaan. Dialogisessa vuorovaikutussuhteessa korostuvat keskinäinen kunnioitus, tasavertaisuus ja avoimuus. Dialogisessa keskustelussa keskeistä on toisen ihmisen kuuntelu ja asioiden pohtiminen yhdessä. Keskustelun osapuolilla ei tarvitse olla valmiita vastauksia esillä oleviin kysymyksiin tai ongelmiin. Dialoginen hoitomalli perustuu hoitokokouksiin jossa kohtaavat asiakas, häntä hoitava taho, asiakkaan läheiset ja mahdolliset muut asiantuntijat, kuten psykologi.
Lähes neljännes vastaajista oli osittain eri mieltä väitettäessä että ensimmäinen hoitokokous järjestetään välittömästi tai heti kun mahdollista. Puolet vastanneista oli osittain samaa mieltä ja kolmannes täysin samaa mieltä väittämän kanssa; hoitokokouksia pitäisi järjestää nykyistä enemmän. Omaisia tärkeänä voimavarana potilaan hoitoon piti yli 90 %. Lähes 70 % vastaajista koki että omaiset otetaan mukaan hoitoon aina kun mahdollista.
Tutkimuksessa keskeisiksi kehittämisen kohteiksi nousivat vähäiset lääkäriresurssit, omaisten vähäinen osallistuminen hoitoon, ensimmäisen hoitokokouksen myöhäinen ajankohta ja hoitokokouksien vähäinen järjestäminen hoitojakson aikana sekä potilaan omien mielipiteiden vähäinen kuuntelu häntä koskevien päätösten teossa. Myös potilaan osallistaminen hoitoon koettiin vähäiseksi sekä omahoitajien panostus potilaiden hoitoon.