Kehitysvammaisuuden haasteita hoitotyössä
Elo, Sanna; Sundqvist, Mira (2015)
Elo, Sanna
Sundqvist, Mira
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501141291
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201501141291
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää laatuun ja näyttöön perustuvaa hoitotyötä kehitysvammaisten kohtaamiseen liittyen erikoissairaanhoidon erilaisissa yksiköissä. Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa hoitohenkilöstön ajatuksia ja kokemuksia kehitysvammaisten potilaiden hoidosta sekä selvittää mahdollisia kehittämistarpeita aihealueeseen liittyen.
Teoriaosuudessa käsiteltiin kehitysvammaisuutta, kehitysvammaisuuden syitä, erilaisia kehitysvammamuotoja sekä liitännäisvammoja ja -sairauksia. Työssä tarkasteltiin potilaan kohtaamista ja avattiin kommunikointia ja vuorovaikutusta, yleisimpiä puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiokeinoja sekä dialogista vuoropuhelua. Lisäksi teoriaosuudessa käsiteltiin hoitotyön laatua, yksilövastuista hoitotyötä, hoitotyön prosessia ja kehitysvammaista potilaana.
Tämän opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivis-kvalitatiivista strukturoitua kyselylomaketta, joka koostui erilaisista väittämistä ja muutamista avoimista kysymyksistä. Kohdejoukkoon valikoituivat Satakunnan keskussairaalan osastojen A2 ja B3 sekä Antinkartanon palvelukotien Helmiinan ja Pajun hoitotyöhön osallistuvat vakituiset työntekijät, pitkäaikaiset sijaiset sekä varahenkilöstön väki. Kyselylomakkeita toimitettiin 145 kpl ja niistä täytettyinä palautui 74 kpl, jolloin vastausprosentiksi muodostui 51 %. Tulokset analysoitiin ja muotoiltiin tilastolliseen muotoon Excel ja Tixel ohjelmia apuna käyttäen ja tulokset ilmaistiin frekvensseinä, prosentteina ja graafisina kuvioina. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällön erittelyn avulla.
Tutkimustulosten mukaan valtaosa vastaajista koki kehitysvammaisuuden huomioimisen hoitotyössä vaativan erityisosaamista ja vastausten mukaan enemmän kuin puolet vastaajista ei omannut riittävästi tietoa kehitysvammaisten liitännäisvammoista tai -sairauksista. Vastausten perusteella voidaan todeta, että lisäkoulutusta kehitysvammaisuudesta, kehitysvammaisen hoitamisesta ja kommunikoinnista tarvitaan selkeästi.
Tulevaisuudessa kehitysvammaisen hoitamisen teoriaa voitaisiin sisällyttää sairaanhoitajakoulutuksen perusopintoihin tai edes vapaasti valittaviin opintoihin. Hoitotyöntekijät hyötyisivät kehitysvammatyöntekijöiden erityisosaavuudesta ja arkisista kokemuksista. Myös perusteellinen ja kattava taustatietolomake yksikköön saavuttaessa saattaisi olla tarpeellinen. Mahdollisuuksien mukaan omainen tai potilaan omahoitaja tulisi olla potilaan mukana yksikköön saavuttaessa.
Teoriaosuudessa käsiteltiin kehitysvammaisuutta, kehitysvammaisuuden syitä, erilaisia kehitysvammamuotoja sekä liitännäisvammoja ja -sairauksia. Työssä tarkasteltiin potilaan kohtaamista ja avattiin kommunikointia ja vuorovaikutusta, yleisimpiä puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiokeinoja sekä dialogista vuoropuhelua. Lisäksi teoriaosuudessa käsiteltiin hoitotyön laatua, yksilövastuista hoitotyötä, hoitotyön prosessia ja kehitysvammaista potilaana.
Tämän opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivis-kvalitatiivista strukturoitua kyselylomaketta, joka koostui erilaisista väittämistä ja muutamista avoimista kysymyksistä. Kohdejoukkoon valikoituivat Satakunnan keskussairaalan osastojen A2 ja B3 sekä Antinkartanon palvelukotien Helmiinan ja Pajun hoitotyöhön osallistuvat vakituiset työntekijät, pitkäaikaiset sijaiset sekä varahenkilöstön väki. Kyselylomakkeita toimitettiin 145 kpl ja niistä täytettyinä palautui 74 kpl, jolloin vastausprosentiksi muodostui 51 %. Tulokset analysoitiin ja muotoiltiin tilastolliseen muotoon Excel ja Tixel ohjelmia apuna käyttäen ja tulokset ilmaistiin frekvensseinä, prosentteina ja graafisina kuvioina. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällön erittelyn avulla.
Tutkimustulosten mukaan valtaosa vastaajista koki kehitysvammaisuuden huomioimisen hoitotyössä vaativan erityisosaamista ja vastausten mukaan enemmän kuin puolet vastaajista ei omannut riittävästi tietoa kehitysvammaisten liitännäisvammoista tai -sairauksista. Vastausten perusteella voidaan todeta, että lisäkoulutusta kehitysvammaisuudesta, kehitysvammaisen hoitamisesta ja kommunikoinnista tarvitaan selkeästi.
Tulevaisuudessa kehitysvammaisen hoitamisen teoriaa voitaisiin sisällyttää sairaanhoitajakoulutuksen perusopintoihin tai edes vapaasti valittaviin opintoihin. Hoitotyöntekijät hyötyisivät kehitysvammatyöntekijöiden erityisosaavuudesta ja arkisista kokemuksista. Myös perusteellinen ja kattava taustatietolomake yksikköön saavuttaessa saattaisi olla tarpeellinen. Mahdollisuuksien mukaan omainen tai potilaan omahoitaja tulisi olla potilaan mukana yksikköön saavuttaessa.