Potilastunnistamisen auditointi Seinäjoen keskussairaalan päivystyspoliklinikalla
Latvala, Jari (2015)
Latvala, Jari
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014123120744
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014123120744
Tiivistelmä
Potilaiden luotettava tunnistaminen on avaintekijä potilaan hoidossa. Luotettavalla tunnistamisella varmistetaan, että hoitotoimenpiteet ja koetulokset tallentuvat oikealle potilaalle ja potilastiedot ovat käytettävissä koko hoitoketjun ajan. Seinäjoen keskussairaalassa otettiin käyttöön tammikuussa 2014 uusi ohjeistus potilaan tunnistamiseen. Opinnäytetyössä arvioitiin ohjeen käyttöönottoa Seinäjoen keskussairaalan päivystyspoliklinikalla.
Potilas on aina tunnistettava jokaisen toimenpiteen yhteydessä. Opinnäytetyö suoritettiin havainnoimalla hoitotoimenpiteitä ja niiden sisältämiä tunnistamistapahtumia. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten uuden ohjeen mukainen tunnistamistapa on otettu käyttöön. Lisäksi selvitettiin, mitä muita kuin ohjeen mukaisia tunnistamistapoja on käytössä. Työn yhteydessä seurattiin myös kokonaisia hoitopolkuja ja selvitettiin, missä potilaan hoitopolun kohdissa tunnistaminen on ongelmallisinta.
Organisaation ulkopuolinen asiantuntija suoritti tunnistamistapahtumien havainnoinnin kolmannen osapuolen auditointina. Auditointikriteereinä käytettiin Seinäjoen keskussairaalan ohjetta potilaiden tunnistamisesta. Tulokset koostettiin ja analysoitiin teemoittelun ja tyypittelyn avulla.
Tuloksista käy ilmi, että noin viidennessä kaikista tunnistamistapahtumista potilaat tunnistetaan uuden ohjeen mukaan. Eri henkilöstöryhmät ovat ottaneet uuden ohjeen käyttöön hyvin eri tasoisesti. Pääsääntöisesti lähes kaikki potilaat kuitenkin tunnistetaan. Tulosten perusteella löytyi 20 uuteen ohjeeseen kuulumatonta tunnistamistapaa, jotka pohjautuvat vanhoihin käytänteisiin. Hoitopolkujen analysoinnin perusteella selvisi, että ongelmakohdat tunnistamisessa liittyvät potilaiden siirtoihin. Eniten poikkeamia oli potilaiden siirroissa Seinäjoen terveyskeskuksen osastolta keskussairaalan päivystykseen. Potilaiden sekoittumisen vaara on kuitenkin suuri myös osastojen välillä tapahtuvissa siirroissa.
Tulosten avulla Seinäjoen keskussairaala voi kohdentaa jatkokoulutusta tehokkaammin. Hoitopolkuja koskevat havainnot auttavat myös kehittämään uusia toimintatapoja, joilla potilastietojen sekoittumisen vaaraa voidaan jatkossa pienentää.
Työssä arvioitiin vain ohjeen mukaista tunnistamista puuttumatta itse tunnistamismenetelmien luotettavuuteen. Tunnistamistapoja ei myöskään vertailtu keskenään. Tulosten perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä esimerkiksi siitä, millaisia tahallisten väärinkäytösten mahdollisuuksia nykykäytäntöön sisältyy. Työssä ei arvioitu myöskään tunnistamiskäytäntöjen vaivattomuutta tai soveltuvuutta käytännön työprosessiin. Jälkimmäisen tutkiminen voisi auttaa etenkin tunnistamiskäytäntöjen käyttöönoton tehostamisessa.
Potilas on aina tunnistettava jokaisen toimenpiteen yhteydessä. Opinnäytetyö suoritettiin havainnoimalla hoitotoimenpiteitä ja niiden sisältämiä tunnistamistapahtumia. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten uuden ohjeen mukainen tunnistamistapa on otettu käyttöön. Lisäksi selvitettiin, mitä muita kuin ohjeen mukaisia tunnistamistapoja on käytössä. Työn yhteydessä seurattiin myös kokonaisia hoitopolkuja ja selvitettiin, missä potilaan hoitopolun kohdissa tunnistaminen on ongelmallisinta.
Organisaation ulkopuolinen asiantuntija suoritti tunnistamistapahtumien havainnoinnin kolmannen osapuolen auditointina. Auditointikriteereinä käytettiin Seinäjoen keskussairaalan ohjetta potilaiden tunnistamisesta. Tulokset koostettiin ja analysoitiin teemoittelun ja tyypittelyn avulla.
Tuloksista käy ilmi, että noin viidennessä kaikista tunnistamistapahtumista potilaat tunnistetaan uuden ohjeen mukaan. Eri henkilöstöryhmät ovat ottaneet uuden ohjeen käyttöön hyvin eri tasoisesti. Pääsääntöisesti lähes kaikki potilaat kuitenkin tunnistetaan. Tulosten perusteella löytyi 20 uuteen ohjeeseen kuulumatonta tunnistamistapaa, jotka pohjautuvat vanhoihin käytänteisiin. Hoitopolkujen analysoinnin perusteella selvisi, että ongelmakohdat tunnistamisessa liittyvät potilaiden siirtoihin. Eniten poikkeamia oli potilaiden siirroissa Seinäjoen terveyskeskuksen osastolta keskussairaalan päivystykseen. Potilaiden sekoittumisen vaara on kuitenkin suuri myös osastojen välillä tapahtuvissa siirroissa.
Tulosten avulla Seinäjoen keskussairaala voi kohdentaa jatkokoulutusta tehokkaammin. Hoitopolkuja koskevat havainnot auttavat myös kehittämään uusia toimintatapoja, joilla potilastietojen sekoittumisen vaaraa voidaan jatkossa pienentää.
Työssä arvioitiin vain ohjeen mukaista tunnistamista puuttumatta itse tunnistamismenetelmien luotettavuuteen. Tunnistamistapoja ei myöskään vertailtu keskenään. Tulosten perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä esimerkiksi siitä, millaisia tahallisten väärinkäytösten mahdollisuuksia nykykäytäntöön sisältyy. Työssä ei arvioitu myöskään tunnistamiskäytäntöjen vaivattomuutta tai soveltuvuutta käytännön työprosessiin. Jälkimmäisen tutkiminen voisi auttaa etenkin tunnistamiskäytäntöjen käyttöönoton tehostamisessa.