Vapaaehtoistyöntekijöiden kokemuksia Salon terveyskeskussairaalan saattohoitoyksikössä
Humu, Jenna; Nykänen, Jaana; Öfverholm, Miia (2014)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Humu, Jenna
Nykänen, Jaana
Öfverholm, Miia
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121920549
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121920549
Tiivistelmä
Suomessa tarvitsee noin 15 000 potilasta saattohoitoa vuosittain (Syöpäjärjestöt 2014.) Saattohoito tarkoittaa elämän loppuvaiheen oireenmukaista hoitoa, joka ajoittuu lähelle todennäköistä kuolemaa ja on kestoltaan viikkoja tai enintään kuukausia (Duodecim & Suomen palliatiivisen lääketieteen yhdistyksen työryhmä 2012).
Vapaaehtoistyöhön koulutettiin vapaaehtoistyöntekijöitä 1980- luvulta alkaen (Aalto 2013, 126). Vapaaehtoistyö on omasta halusta lähtevää toisien ihmisten auttamista ja tukemista (Hämäläinen 2012, 13).
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää Salon terveyskeskussairaalan saattohoitoyksikössä työskentelevien vapaaehtoistyöntekijöiden koulutuksen kattavuutta sekä heidän tuen tarpeita saattohoitoprosessin aikana. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa, jota voidaan myöhemmin hyödyntää vapaaehtoistyöntekijöiden työhyvinvoinnissa. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimus aineisto kerättiin lomakehaastatteluna Salon terveyskeskussairaalan vapaaehtoistyöntekijöiltä. Aineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Kyselyyn vastanneista vapaaehtoistyöntekijöistä (11), kymmenellä oli ollut yksi tai useampi saattohoito suhde. Saatu vapaaehtoistyön koulutus koettiin riittävän kattavaksi, kuitenkin jatkokoulutusta myöhemmässä vaiheessa kaivattaisiin lisää. Vapaaehtoistyöntekijät kokivat paljon kiitollisuutta vapaaehtoistyöstä saattohoidossa. Kuitenkin he kokivat tarvitsevansa enemmän moniammatillista tukea, koska työ on henkisesti kuormittavaa. Uuden saattohoitosuhteen alkaessa, vapaaehtoistyöntekijät kaipasivat enemmän taustatietoa tulevasta saattohoito asiakkaasta sekä asiakkaan nykytilanteesta.
Jatkossa tutkimustuloksia voidaan hyödyntää uusien vapaaehtoistyöntekijöiden koulutuksessa ja vastausten vertaamisen avulla Salon terveyskeskuksen saattohoitoyksikkö pystyy muuttamaan toimintaansa vapaaehtoistyöntekijöiden tarpeiden mukaiseksi. Jatkossa toiminnan muuttaminen ja erilaisten asioiden huomiointi edistää vapaaehtoistyöntekijän, saatettavan ja henkilökunnan hyvinvointia. Tuloksia voidaan käyttää myös muissa terveyskeskuksissa.
Vapaaehtoistyöhön koulutettiin vapaaehtoistyöntekijöitä 1980- luvulta alkaen (Aalto 2013, 126). Vapaaehtoistyö on omasta halusta lähtevää toisien ihmisten auttamista ja tukemista (Hämäläinen 2012, 13).
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää Salon terveyskeskussairaalan saattohoitoyksikössä työskentelevien vapaaehtoistyöntekijöiden koulutuksen kattavuutta sekä heidän tuen tarpeita saattohoitoprosessin aikana. Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa, jota voidaan myöhemmin hyödyntää vapaaehtoistyöntekijöiden työhyvinvoinnissa. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimus aineisto kerättiin lomakehaastatteluna Salon terveyskeskussairaalan vapaaehtoistyöntekijöiltä. Aineisto analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Kyselyyn vastanneista vapaaehtoistyöntekijöistä (11), kymmenellä oli ollut yksi tai useampi saattohoito suhde. Saatu vapaaehtoistyön koulutus koettiin riittävän kattavaksi, kuitenkin jatkokoulutusta myöhemmässä vaiheessa kaivattaisiin lisää. Vapaaehtoistyöntekijät kokivat paljon kiitollisuutta vapaaehtoistyöstä saattohoidossa. Kuitenkin he kokivat tarvitsevansa enemmän moniammatillista tukea, koska työ on henkisesti kuormittavaa. Uuden saattohoitosuhteen alkaessa, vapaaehtoistyöntekijät kaipasivat enemmän taustatietoa tulevasta saattohoito asiakkaasta sekä asiakkaan nykytilanteesta.
Jatkossa tutkimustuloksia voidaan hyödyntää uusien vapaaehtoistyöntekijöiden koulutuksessa ja vastausten vertaamisen avulla Salon terveyskeskuksen saattohoitoyksikkö pystyy muuttamaan toimintaansa vapaaehtoistyöntekijöiden tarpeiden mukaiseksi. Jatkossa toiminnan muuttaminen ja erilaisten asioiden huomiointi edistää vapaaehtoistyöntekijän, saatettavan ja henkilökunnan hyvinvointia. Tuloksia voidaan käyttää myös muissa terveyskeskuksissa.